Article thumbnail

Isänmaan ehdoilla : Helsingin Sanomien, Maaseudun Tulevaisuuden ja Suomen Sosialidemokraatin näkemys naisen paikasta välirauhan ajan Suomessa

By ELINA RAINIO

Abstract

Naiselle on kautta historian langennut yhteisössä eri tehtävät kuin miehelle seuraavan sukupolven tuottajana. Suomessa naisen asema on pelloilla tehtävän työn takia ollut muita Euroopan maita tasavertaisempi. Talvisodan aikana naiset huolehtivat kotien ohella tehtaiden toiminnasta ja maatalouden tuotannosta miesten sotiessa rintamalla. Koittaneen rauhan aikana yhteiskunnalliseen keskusteluun nousi paitsi uusia sodan tuomia ongelmia mm. siirtoväkikysymyksineen, myös edellisellä vuosikymmenellä käyty keskustelu maan tulevaisuudesta. Tutkimukseni tarkoituksena on lehdistön kautta tarkastella, millainen rooli naiselle välirauhan aikaisessa poikkeustilanteessa asetettiin. Miten sota vaikutti naisiin kohdistuneisiin velvollisuuksiin ja millaiseksi naisen paikka yhteiskunnassa niiden kautta nähtiin? Tutkimuskysymystä lähestyn äitiyden, perheenemännyyden, ansiotyön ja yhteiskunnallisen osallistumisen kautta. Kyseiset teemat olivat paitsi korostuneen tärkeitä tutkimusaineistossani myös kattavat naisen elämänpiirin yksityisestä yleiseen. Tutkimukseni ajankohta on rajattu välirauhan aikaan, jolloin talvisodan tappiot ja aikaansaamat sosiaaliset ongelmat konkretisoituivat ja niihin piti tarttua. Samalla aika asetti naisen perinteiseen tehtäväalaan eli kotiin uusia vaatimuksia pula-ajan muodossa. Tutkimukseni pääaineistoa ovat ajan kolme sanomalehteä, Helsingin Sanomat, Suomen Sosialidemokraatti ja Maaseudun Tulevaisuus. Ne olen valinnut tutkimukseni kohteeksi niiden erilaisen luonteen takia. Maaseudun Tulevaisuus edustaa välirauhan aikaista pääelinkeinoa maataloutta sekä maaseudun väestöä. Suomen Sosialidemokraatti taas on tyypillinen kaupunkilaislehti ­ siinä mittakaavassa kuin kaupungeista vielä välirauhan aikana voidaan puhua. Sen osa tutkimuksessani on toimia alemman yhteiskuntaluokan eli työväestön sekä Suomen Sosialidemokraattisen puolueen äänitorvena. Helsingin Sanomat on lehdistä laajalevikkisin ja kattaa lukijakunnallaan parhaiten eri yhteiskuntapiirit. Samalla se edustaa kaupunkilaista, poliittisella kentällä työväestöstä oikealle suuntautuvaa lehteä. Lehtien levikin, lukijakunnan sekä poliittisten ja maantieteellisten eroavaisuuksien myötä tutkimuksessani on ollut perusteltua käyttää vertailevaa metodia. Tarkoituksena on ollut selvittää lehdistä löytämiäni eroja ja samankaltaisuuksia. Tarkastelutasoni lähtee yhteiskunnasta, mutta sen kautta pääsee myös yksityiselle tasolle: naiselle yksilönä asetettuihin vaatimuksiin. Naisen yhteiskunnallinen rooli ja asema välirauhan aikana määrittyivät tutkimissani lehdissä äitiyden ja isänmaan ehdoilla. Äitiys oli naisen ydinolemus, ja sen korostus nousi kansan elinkysymykseksi talvisodassa koettujen menetysten jälkeen. Väestöpolitiikkaa kannattivat eri yhteiskuntapiirit, jotka erimielisyytensä unohtaen toimivat asian puolesta Väestöliitossa. Yhteiskunnan apu vähävaraisille lapsiperheille nähtiinkin väestökysymyksen ratkaisemisen taustalla kaikissa tutkimissani lehdissä. Helsingin Sanomissa ja Suomen Sosialidemokraatissa väestöpolitiikkaan yhdistettiin läheisesti kysymys vaimojen oikeudesta työhön. Siinä missä se työläislehdessä oli taloudellinen pakko ja siksi hyväksyttyä, puivat eri yhteiskuntapiirit Helsingin Sanomien yleisönosastopalstalla asiaa puolesta ja vastaan. Yhteiskunta kuitenkin suhtautui asiaan taloudellisten realiteettien mukaan: perheen elatus meni kotiäiti-ideologian edelle. Yhteiskunta ja kaupungit tukivatkin työläisäitejä mm. lastenhoitopaikkoja järjestämällä. Kotityö kuului jokaisen naisen työnsarkaan, ja kotitalousopetuksen merkitys naiselle olikin suuri riippumatta siitä, mihin ammattiin tämä tulevaisuudessa aikoi suunnata. Kaikissa tutkimissani lehdissä kotitalousopetuksen merkitystä korostettiin ja keskusteluun nousi uudelleen kysymys kotitaloustyön ammatillistamisesta. Sen professionaalistamisen kautta pyrittiin myös nostamaan kotona tehtävän työn arvostusta. Naisten kodin ulkopuolinen työ perustui myös pitkälti äidillisyyden periaatteelle: sopiviksi ammateiksi lehdissä nähtiin mm. kaikki hoivatyöt, joissa nainen saattoi toteuttaa hoivaamisviettiään. Tällaiset ammatit olivat sopivia äitien ohella myös naimattomille naisille ­ saattoivathan he niiden kautta toteuttaa naiseuden perimmäistä ominaisuutta, äidillisyyttä. Kodin ja lasten hoitamisen ohella yhteiskunnallinen työ oli välirauhan aikana naisten moraalinen velvollisuus. Ennen sotaa naiset olivat itse saaneet päättää yhteiskunnallisen osallistumisensa määrän ja laadun, mutta talvisodan aikana naiset suorastaan vedettiin yhteiskuntaan. Maanpuolustusvelvollisuuttaan nainen saattoi toteuttaa suurimmassa naisjärjestössä Lotta Svärdissä tai Naisten Työvalmiusliitossa. Muut lehdissä esiin nousseet suositut naisjärjestöt, Martta-liike, maatalousnaiset ja Sosialidemokraattinen Naisliitto, perustivat työnsarkansa kotitalouteen. Kaikkiaan naisen yhteiskunnallinen osallistuminen, yhteiskunnallinen äitiys, perustui hänen asemaansa äitinä ja sidottiin feminiinisen yhteiskuntapolitiikan sisään. Yksittäisiä vaikuttajanaisia lehdissä tuli esiin vain vähän; naisten voima oli kollektiivisuudessa, ei yksittäisinä toimijoina. Kaikkiaan suomalainen yhteiskunta vaikutti isänmaan elintärkeissä kysymyksissä eri puoluekantoja edustavista lehdistä katsottuna hyvinkin yksimieliseltä. Yksimielisyyden ja sensuurin suhdetta lehdissä on mahdoton selvittää mutta ainakin näin jälkikäteen voisi todeta, että siinä yksimielisyyspyrkimyksessä onnistuttiin, johon välirauhan aikana pyrittiin. Maalta kaupunkiin ja työläisistä sivistyneistöön tietyt asiat vaikuttavat lehtien mukaan pysyneen yhteisinä. Selkeimmät erot lehtien näkemyksissä olivat seurausta lehden taustasta ja vain sivujuonteita suureen kansalliseen pyrkimyk-seen nähden: Suomen Sosialidemokraatille tyypillistä oli oman lukijakuntansa taloudellisen aseman parantaminen vaatimuksineen, keskiluokka keskittyi sen sijaan arvokysymyksiin kuten hyvän äidin oikeuteen tupakoida tai tehdä ansiotyötä. Akselilla kaupunki-maaseutu lehtien eroavaisuudet olivat tyypilliset: siinä missä Helsingin Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatti käsittelivät kaupunkilaisia ongelmia vähäisine lastenhoitopaikkoineen, keskittyi Maaseudun Tulevaisuus esimerkiksi perheenemännyyden työn rationalisoimiseen. Lehtien erilaisista taustoista huolimatta vahva yhtenäisyysprojekti oli selkeästi esillä: vaikka naisen paikkaan yhteiskunnassa kohdistui ristiriitaisia paineita, oli se kuitenkin kaikkiaan varsin yksiulotteinen: sitä määritti velvollisuus äitiyteen. Naisen luonnollinen ominaisuus sidottiin paitsi kotiin, myös naisellisiin ammatteihin ja yhteiskuntaelämän feminiiniseen piiriin. Arvostus naista kohtaan näkyi lehdissä niin äitiyden, työnteon kuin isänmaan palvelemisenkin suhteen, mutta kiitos ja kunnia olivat peräisin naiseudesta. Naiskäsitys oli siis yhä hyvin perinteinen, lapsiin ja kotiin sidottu ­ sen laajentaminen enemmän yhteiskuntaan oli sodan ja pakon sanelemaa. Käyty sota ei siis lähentänyt naisen ja miehen elämänpiirejä; se pikemminkin korosti niitä. Kaiken takana oli isänmaa, jonka ehdoilla naisen ja miehen paikka yhteiskunnassa määrittyi

Topics: Suomen historia - Finnish History
Year: 2006
OAI identifier: oai:trepo.tuni.fi:10024/93994
Download PDF:
Sorry, we are unable to provide the full text but you may find it at the following location(s):
  • https://trepo.tuni.fi/handle/1... (external link)
  • Suggested articles


    To submit an update or takedown request for this paper, please submit an Update/Correction/Removal Request.