"People don't frighten me. Places frighten me." : Kaupunkitilan ulottuvuudet I am in Eskew -audiodraamassa

Kanditutkielmani kohteena on brittiläinen fiktiivinen kauhu-/scifiaudiodraama ”I am in Eskew”, jonka on tuottanut Muna Hussen ja kirjoittanut sekä esittänyt Jon Ware (2018–2019). Audiodraaman tarina koostuu päähenkilön David Wardin tuottamista äänitteistä, eli jaksoista, joissa hän kertoo arjestaan ja pakohaaveistaan kauhujentäytteisessä ”Eskew” nimisessä kaupungissa. Tarina on monitulkintainen ja -teemainen, mutta sen miljöön tilat ja näiden merkitykset hahmoille ovat audiodraaman kulmakiviä kuten myös tutkimukseni kohteina. Tutkin, minkälaista tilaa audiodraaman ääni ja narratiivi luovat, miten näihin tilakäsityksiin heijastuu kapitalismi ja miten tila näyttäytyy suhteessa sen kauhutyylilajin teemoihin. Jaksoja on kolmekymmentä yhteensä ja ne ovat vaihdellen 20–45 minuutin pituisia. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysia ja Richard Sennettin teoria ”uudesta kapitalismista” ohjaa tulkintaani. Viitekehykseni muodostuu tilan ja kauhun tyylilajin suhteesta. Tärkeimpiä lähdeteoksiani ovat kirjallisuus kapitalismista, kaupunkiympäristöstä, tilasta sekä kauhusta. Tutkimustuloksissani nousee esille audiodraaman tarinan tilassa esiintyvän vallan eri ulottuvuudet sekä niiden vaikutukset hahmoihin kuten myös kauhun yhteensopivuus tyylilajina audiodraaman kanssa

Understanding university students’ affect in interactions with quantum physics

The second generation of quantum applications, like quantum computers and sensors, have emerged, and quantum physics has found its way to social media, films, news and TV. Educating the general public and the future quantum workforce with quantum mechanics basics is crucial. An excessive amount of literature has been produced in the field of quantum physics education exploring students’ difficulties in learning quantum physics and presenting new teaching approaches, tools and materials. However, students’ relation to quantum physics and experiences in studying it remained unexplored. To develop quantum physics education further we need to understand our students and hear their voices. In this thesis, I focus on university students and investigate the five components of student affect in relation to studying quantum physics: interest, self-efficacy beliefs, motivation, emotions, and attitudes. Through questionnaires, I collected information about STEM (science, technology, engineering and mathematics) and non-STEM university students’ encounters with quantum physics and interest to study it, investigated the potential of a one-day event to trigger interest in quantum physics among physics and mathematics university students, and followed affective experiences of physics students during an obligatory quantum mechanics course. The results showed that students have significant differences in their affective experiences. The common factor among both STEM and non-STEM students is an interest in quantum physics topics, which can be utilized as a good momentum for teaching and outreach. However, another common factor was found: the view that quantum physics is relevant for the future of society but irrelevant for students’ own studies and future career. With my research, I open a discussion on university students’ affective experiences in interactions with quantum physics. My findings can be implemented in teaching design to maintain students’ motivation and interest in quantum physics and enhance learning engagement. Future research could explore the underlying reasons behind students’ emotions and attitudes toward quantum physics studying and give more insight into students’ affective experiences

Ohipuhuminen vammaisten ihmisten elämässä

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää vammaisten ihmisten ja heidän tukihenkilöidensä ohipuhumisen kokemuksia, sekä selvittää heidän tulkintojaan siitä mistä ohipuhuminen johtuu. Anttila (2010, 6) määrittelee ohipuhumisen toisen ihmisen kohtaamattomuutena, joka voi näyttäytyä päälle puhumisena, toisen ihmisen sivuuttamisena tai huomiotta jättämisenä. Näin toimiessaan ohipuhuja käyttää valtaa toiseen ihmiseen. Määrittelen itse ohipuhumisen syrjintänä, joten tutkimukseni tarkoitus oli myös tehdä näkyväksi vammaisten ihmisten arjessaan kokemaa syrjintää. Tutkimustani ohjasi kaksi tutkimuskysymystä. joista toisella halusin selvittää sitä, miten vammaiset ihmiset tai heidän tukihenkilönsä kokevat ohipuhumisen ja toisella kysymyksellä sitä, mistä vammaiset ihmiset tai heidän tukihenkilönsä tulkitsevat ohipuhumisen johtuvan. Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto on Tietoarkiston valmis aineisto, jonka nimi on ”Ohipuhumisen kokemukset vammaisen henkilön arjessa 2023”. Sen on koonnut Tuomo Kakkonen Itä-Suomen yliopistosta. Aineisto koostuu 26 kirjoitelmasta, joissa vammaiset ihmiset ja heidän tukihenkilönsä kertovat vammaisten ihmisten ohipuhumisen kokemuksista heidän arjessaan. Taustateoriassa tuon esille erilaisia vammaisuudesta käytettyjä ilmaisuja, vammaisuuden historiaa, nykypäivää ja erilaisia tapoja, joilla vammaisuutta on määritelty ja määritellään yhteiskunnallisella tasolla, sekä yksilön itsensä kokemana asiana. Esittelen tutkimuksen kannalta tärkeiden vammaisryhmien lukumääriä ja kommunikoinnin tapoja. Tuon esille vammaisten ihmisten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta takaamaan laadittuja lakeja ja yhteiskunnan tukitoimia niiden toteuttamiseksi. Tutkimuksen kannalta on tärkeää pohtia myös osallisuutta, toimijuutta. ohipuhumista ja syrjintää vammaisten ihmisten näkökulmista. Esittelen joitakin aiempia tutkimuksia, joissa on tutkittu vammaisten ihmisten kokemaa syrjintää ja yhdenvertaisuuden toteutumista Suomessa ja Tanskassa. Analysoin aineiston käyttäen sisällönanalyysia ja sain siten vastaukset tutkimuskysymyksiini. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että ohipuhuminen aiheutti sen kokeneelle pahaa oloa ja toiseuden tunnetta. Vammaiset ihmiset joutuivat usein kyseisissä tilanteissa ottamaan itse toimijuuden ja ohjaamaan, sekä neuvomaan ohipuhujaa, koska muuten he eivät olisi saaneet sitä palvelua, joka heille kuului. Tuloksista kävi ilmi, ettei vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus toteutunut, vaan he kokivat arjessaan syrjintää. Toisen tutkimuskysymyksen päätelminä voidaan todeta, että ohipuhuminen johtuu paljolti ihmisten osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä, mutta tuloksissa näkyi myös huono asenneilmapiiri vammaisia ihmisiä kohtaan

Mikä ei tule yhdessä jaettavaksi, jää jonkun kannettavaksi : Vieraantuminen kolmen isän kokemana

Tässä työssä tutkin kokemusta vieraantumisesta ja vieraantumisprosessia kolmen haastattelemalla saadun vieraantumisnarratiivin avulla. Tarkastelu on rajattu vieraantumisen kohteena olevaan vanhempaan eli tässä tutkimuksessa isään. Tarkastelun kohteena on yksilön kertoma kokemus siitä, miten ilmiö esiintyy ja vaikuttaa hänen arjessaan. Tutkimuskysymykset ovat 1 Miten vieraantumisprosessi etenee? 2 Mistä vieraantuminen johtuu? ja 3 Millä ehdoilla vieraantumisprosessin osapuolten yhteys voi palautua? Lähestyn tutkimusaihettani kulttuurianalyyttisesti. Aineistonkeruumenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä sisällönanalyysiä. Tutkimuksellisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Keskeisiä käsitteitä ovat vieraantuminen ja vieraannuttaminen, jotka esiintyvät vieraantumisnarratiiveissa toisiinsa kietoutuneina. Ne ilmentävät kumpikin häiriötä perhesysteemissä. Perhettä tarkastellaan tässä työssä sosiaalisena konstruktiona. Etenkin vieraannuttamiseen mutta usein myös vieraantumiseen liittyy vanhempien ero. Taustatekijänä tutkimusaiheessani on modernisaation seurauksena voimistunut yksilöllistymiskehitys, johon liittyy ydinperheen ja perinteiden merkityksen väheneminen, perhekäsityksen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen muutos sekä terapiakulttuuri. Kaikissa kolmessa vieraantumisnarratiivissa vieraantumisprosessi alkaa vanhempien haastavasta erosta ja äidin vieraannuttamistoiminta käynnistää vieraantumisen. Merkittävä yhteyden palautumisen mahdollistaja on se, että eroava puoliso ei puhu pahaa jätetystä osapuolesta. Vieraantuminen vaikuttaisi olevan aikuisen lapsen keino hoitaa tilanteen synnyttämää ahdistustaan. Aikuisen lapsen tahtotila joko mahdollistaa tai estää yhteyden syntymisen. Myös lähipiirin toiminnalla on suuri merkitys. Käsitettä vieraantuminen ei käytetä suomenkielisessä tutkimuksessa täsmällisesti ja yksiselitteisesti. Ehdotan, että kun kyseessä on vanhemmasta lähtöisin oleva alaikäiseen tai aikuiseen lapseen tai toiseen vanhempaan kohdistuva toiminta, käytettäisiin käsitettä vieraannuttaminen, jonka seurausta on vieraantuminen (parental alienation), ja kun puhutaan aikuisesta lapsesta lähtöisin olevasta vanhempaan kohdistuvasta toiminnasta, käytettäisiin käsitettä etäännyttäminen, ja sen seurausta kutsuttaisiin käsitteellä etääntyminen (parental estrangement). Jälkimmäisessä tapauksessa yhtenä etäännyttämisen syynä muiden ilmeisiksi koettujen syiden rinnalla on vanhemman vieraannuttamistoiminta

Kallioperärakenteiden vaikutus öljyloukkuihin

Öljy on fossiilinen polttoaine, joka syntyy miljoonien vuosien kuluessa orgaanisen aineen hajotessa ja kerrostuessa sedimenttikerroksiin. Tämä prosessi, joka tunnetaan diageneesinä ja katageneesinä muuttaa orgaanisen aineen hiilivedyiksi korkean paineen ja lämpötilan vaikutuksesta. Syntyvä öljy liikkuu kallioperän huokoisten kerroksien läpi, kohdaten lopulta esteen ja muodostaen öljyesiintymän. Näitä esteitä kutsutaan öljyloukuiksi ja ne luokitellaan kahteen pääryhmään: rakenteellisiin ja stratigrafisiin öljyloukkuihin. Kahden pääryhmän lisäksi esiintyy öljyloukkuja, jotka eivät geologisten piirteiden takia sovi kumpaankaan pääryhmään, jolloin niistä puhutaan luokittelemattomina öljyloukkuina. Öljyloukut sisältävät loukun tyypin mukaan öljyä, maakaasua, vettä tai kaikkia edellä mainittuja elementtejä, riippuen ympäröivästä kallioperästä ja alueen geologisista olosuhteista. Kallioperän huokoisuus, läpäisevyys ja lämpötilaolosuhteet ovat keskeisiä tekijöitä öljyn muodostumisen ja säilymisen kannalta. Ne määräävät kuinka tehokkaasti öljy pystyy varastoitumaan ja liikkumaan. Olosuhteet öljyn varastoitumiselle ovat otollisimmat sedimenttikivissä, mutta öljyloukkuja esiintyy myös metamorfisissa- ja magmakivissä, mikäli alueen geologiset ominaisuudet täyttävät nesteen varastoitumiseen ja liikkumiseen tarvittavat kriteerit. Öljytalouden kannalta öljyloukut ovat keskeisessä asemassa, sillä ne mahdollistavat öljyn kaupallisen hyödyntämisen ja määrittävät öljykenttien taloudellisen potentiaalin, vaikuttaen merkittävästi kartoitus- ja tuotantomenetelmiin. Öljyn taloudellinen merkitys on huomattava, sillä se on yksi maailmanlaajuisen energiantuotannon kulmakivistä ja sillä on laaja vaikutus globaaliin talouteen, geopolitiikkaan ja ympäristönsuojeluun. Ymmärtämällä öljyn syntyprosessia ja loukkujen geologista luonnetta voidaan parantaa öljyntuotannon tehokkuutta ja kestävyyttä, mikä on välttämätöntä nykyiselle energiataloudelle

Elämänkatsomustiedon opiskelijat oppiaineen merkityksiä rakentamassa

Tutkimuksessani “Elämänkatsomustiedon opiskelijat oppiaineen merkityksiä rakentamassa” tutkin millaisia merkityksiä uskonnon rinnalla tarjottava oppiaine saa sitä opiskelleiden näkemyksissä. Elämänkatsomustieto on kouluissamme tarjottava uskonnoton katsomusaine, mutta sen lisäksi sitä on siteerattu pedagogiseksi innovaatioksi. Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat myös koko ajan kasvussa yhteiskunnan sekularisoitumisen myötä, jolloin sen rooli vähemmistön oppiaineena on vaihtumassa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on lisäksi käyty jatkuvaa keskustelua siitä, miten katsomusaineiden opetus tulisi kouluissa järjestää tai pitäisikö olla kaikille yhteinen katsomusaine. Näin ollen elämänkatsomustieto on ajankohtainen aihe, mutta valitettavasti myös hyvin vähän tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada lisää tietoa siitä, millainen oppiaine elämänkatsomustieto on, jotta se voidaan nähdä itsenäisenä oppiaineenaan eikä vain uskonnon opetukselle rinnasteisena, sekä myös paremmin julkisessa keskustelussa. Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena, jossa kerättiin avoimella kutsulinkillä kirjoitelmia elämänkatsomustiedon tunneille peruskouluaikana osallistuneilta henkilöiltä. Vastaajia pyydettiin kertomaan, miten he olivat kokeneet oppiaineen ja sen opetuksen, sekä mitä he olivat oppineet aineesta. Tutkimuskutsu jaettiin sosiaalisessa mediassa ja yliopiston sähköpostilistalle. Vastaajia tutkimukseen kertyi 24 kappaletta, ja he olivat osallistuneet elämänkatsomustiedon tunneille vuosien 1985-2020 välillä. Analysoin datan aineistolähtöisesti temaattisella analyysillä Braun ja Clarken mukaan. Tutkimuskysymykset tarkentuivat analyysin myötä ja analyysiä tehdessä järjestelin aineistoa uudelleen etsien koodeja ja muodostaen teemoja niistä. Tutkimuskysymyksinäni oli (1) millainen elämänkatsomustiedon oppiaineen rooli on ollut kouluissa oppilaiden näkemyksissä, (2) millaisia kokemuksia oppilailla on ollut elämänkatsomustiedon opetuksesta ja (3) mitä oppilaat kokevat aineen opettaneen heille. Analyysini tuloksena elämänkatsomustiedon rooli kouluissa oli uskonnoton ja marginaalinen oppiaine. Oppiaineen uskonnottomuus oli tuonut helpotusta, jolloin omaa elämänkatsomusta on voitu etsiä rauhassa ilman pakotusta uskoa mihinkään, erityisesti uskonnolliseen sisältöön. Se antoi yksilöille legitimiteettiä olla turvallisesti uskonnoton, ja toisinaan oppiaineella ei ollut muuta identiteettiä. Toisena yhteiskunnallisena roolina oppiaine nähtiin marginaalisessa asemassa, jolloin se oli unohdettu eikä saanut tarpeeksi panostusta oppiaineen kehittämiseen. Erityisesti opettajat vaihtuivat useaan ja heidät nähtiin epäpätevinä opettamaan ainetta. Näin ollen oppiaineessa ei ollut johdonmukaisuutta, ja siitä oli tullut säilytyspaikka uskonnon tuntien ajaksi. Toinen tutkimuskysymykseni koski sitä, millaisia kokemuksia vastaajilla oli elämänkatsomustiedon opetuksesta. Vastauksissa oli suurta vaihtelua, ja analyysini perusteella jaottelin opetusta koskevat vastaukset seuraaviin teemoihin (1) oppilaslähtöisyys (2) vaihtelevat opetusmenetelmät ja opettajasta riippuvainen opetus ja (3) epäjohdonmukaisuus oppiaineessa. Opetus koettiin oppilaslähtöisenä, jolloin aiheita on saanut valita omien kiinnostusten mukaan ja pohtia omia näkemyksiä asioihin. Myös katsomusten käsittely on monikulttuurisessa luokassa seurannut oppilaiden taustoja mahdollisuuksien mukaan. Opetuksen koettiin keskittyneen oppimiseen enemmän kuin vain aiheiden muistamiseen. Tunneilla oli käytetty opettajasta riippuen erilaisia usein keskustelevia ja toisinaan luoviakin menetelmiä. Kokemukselliset ja luovat menetelmät muistettiin vielä vuosien takaa. Toisinaan tutkiva oppiminen oli pelkistynyt lähinnä itsenäiseksi tiedonhauksi. Epäjohdonmukaisuutta oppiaineeseen tuli, jos sisällöt olivat kertaantuneet vuodesta toiseen tai aiheet olivat satunnaisia, jolloin oppilaat eivät tienneet mihin oppiaineessa pyrittiin ja se nähtiin huonosti organisoituna. Viimeiseksi aineiston analyysissä voidaan nähdä elämänkatsomustiedon lunastavan lupaustaan erityisesti kriittisen ajattelun taitojen opettamisesta sekä moninaisuuden huomioimisesta. Erityisesti keskustelut ja omat pohdinnat sekä eri näkökulmien käsittely oli auttanut oppilaita jäsentelemään omia ajatuksia sekä huomioimaan muut ympärillään ja kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä. Oppiaineesta oli myös muutama kokemus, joiden mukaan se ei opeta mitään, eivätkä oppilaat edes voi oppia siitä mitään, sillä opetuksen laatu ja järjestäminen on niin huonoa. Tulosten valossa voidaan sanoa, että elämänkatsomustiedon rooli itsenäisenä koulun oppiaineena on hukkunut huonon järjestelyn ja epälaadukkaan opetuksen taakse. Vaihtelevista kokemuksista huolimatta moni näki elämänkatsomustiedon hyödyllisemmäksi kuin uskonnon tunnit, ja oppiaineesta pidettiin, sillä siellä sai pohtia omia asioita omasta näkökulmasta käsin sekä hyvin kokonaisvaltaisesti. Oppiaineessa on monta positiivista seikkaa, jotka tulee pitää mielessä erityisesti, kun pohdimme miten järjestää katsomusaineiden opetus tulevaisuudessa. Oppilaat ovat pitäneet kouluissa olevasta oppiaineesta, jossa omia ajatuksia on saanut reflektoida eri tavalla kuin muissa aineissa. Nykymaailman moninaisten katsomuksellisten identiteettien seassa elämänkatsomustiedon oppiaineella näyttää olevan tilausta. Samalla meidän tulee kehittää nykyistä opetuksen laatua ja opettajien osaamista, jossa oppiainetta siteerataan uudeksi, vaikka sillä on vuosikymmenien historia takanaan. Lisäksi oppiaine kaipaa lisää tutkimusta osakseen, jotta sen hyvät innovaatiot voidaan saada aktiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti käyttöön. Jokaisella oppilaalla on oikeus laadukkaaseen opetukseen.In my master’s thesis “Educational sciences students constructing meanings about the subject” I researched the school subject secular ethics and how pupils who have participated in the subject view it. Secular ethics is a nonreligious alternative to teaching religion in Finnish comprehensive schools. In addition to being nonreligious alternative it has also been viewed as a pedagogical innovation. Since Finnish society is more secular than before also number of the pupils in this school subject has been on the rise and its minority station is not accurate anymore. In the Finnish society there is ongoing conversation about how education about religions and worldviews should be organized and should there be one common subject for all. All in all, secular ethics is a hot topic in many ways, but also sadly it is widely forgotten subject in the scientist field. The aim of this research was to have more knowledge about the subject so it can also be better seen as its own subject in the schools as well as in the multidimensional public conversation. My research was qualitive research which I implemented as an open writing invitation to all who have participated in secular ethics classes during their comprehensive school. Open request contained one question about how the respondent had seen the subject and its teaching and other question about what have they learned from there. Questionary was shared through social media and university email-lists. Overall, I got 24 participants to my survey and they had studied the subject in the timeline of 1985 to 2020. I analyzed the writings with thematical analysis as shown by Braun and Clarke. The research questions sharpened during analysis and I reorganized the material by searching for codes and making themes out of them. My research questions were (1) how the secular ethics pupils have seen the subject’s position in schools, (2) what kind of experiences have the pupils had about secular ethics teaching and (3) what have they learned about the subject. As a result, secular ethics is seen in the schools as nonreligious and marginalized school subject. Nonreligiousness had been felt relieving, helping one to find their own identity without forcing to believe in anything. It gave legitimacy to be safely unreligious and sometimes had no other meaning on its own. In the other hand it was seen as marginalized subject in the schools, which was forgotten and not developed properly. Especially teachers were seen not competent and they were changing yearly. To be so, there was no red line in the subject and it became more as a storage for the time others had religion. The second research question was what kind of experiences have the pupils had about secular ethics teaching. Teaching in the subject had wide variety and can be divided in being (1) student-centered learning (2) different teaching methods and teacher-dependent teaching and (3) incoherent as whole to the pupils. Teaching was seen student-centered where subjects have arisen from pupils’ own life and interest and the focus has been on learning and thinking more than memorizing. Also teaching about different worldviews had followed pupils’ own backgrounds. There have been different teaching methods in use, also very teacher dependently and some of which has had better success than others. Especially conversations have been seen very good and time to times there have been also creative teaching methods in use. Experiential and creative methods have been remembered even after years. Incoherency for the subject came from repeat in topics over year or the was viewed being randomly picked so pupils didn’t really know what was the point of the subject and it was seen very poorly organized. Lastly secular ethics had redeemed its promise about teaching critical thinking skills and how to face diversity in respectful way even though the teaching has been bad quality. Especially conversations and exercised emphasizing on pupils own thinking have helped to construct ones’ own worldview. Exercised had also helped to take others into consideration and to understand different people and their opinions. Still there were also few pupils who saw the subject didn’t teach anything and no one can learn anything out of it due to bad quality in teaching and organizing. In conclusion secular ethics role as independent school subject has been missing due to how it is organized and how qualitive the teaching has been. Regardless of varying experiences about the teaching secular ethic was viewed to be more beneficial than religious lessons, and it was liked for being an only subject where one can really think topics from your own point of view and holistic way. There are many good points in subject to keep in mind especially when we are thinking about how we want to organize our worldwide education in Finland but also what comes to todays’ teaching. Pupils have valued school subject where they can reflect their thinking differently than in any other. In todays’ society full of diverse worldviews and way of constructing own independent worldview there seems to be order for secular ethics way of addressing topics. It is important to research the subjects to make the good innovations actively and appropriately in use. It is every pupil right to have good quality worldview education in school

Varattujen hiukkasten liike säteilyvöissä ja rengasvirrassa

Tässä työssä tarkastelemme Maan magnetosfäärin rakennetta, säteilyvöitä, ja rengasvirtaa. Keskitymme yksittäisten varattujen hiukkasten liikkeeseen aloittaen yksinkertaisista tapauksista, joista sitten muodostetaan kokonaisvaltainen kuva magnetosfäärin hiukkaspopulaatioiden liikkeistä ja johdetaan säteilyvöiden ja rengasvirran muodostumismekanismi. Analysoimme pintapuolisesti rengasvirran ja säteilyvöiden hiukkaslähteitä keskittyen erityisesti kosmisen hiukkassäteilyn tuottamien albedoneutronien hajoamiseen (CRAND-mekanismiin) säteilyvöiden tapauksessa ja ionosfäärin protoneiden injektoitumiseen geomagneettisten myrskyjen aikana rengasvirran tapauksessa. Lisäksi käsitellään lyhyesti säteilyn vaaroja satelliiteille, rengasvirran indusoiman magneettikentän vaikutusta Maan pinnalla sekä Etelä-Atlantin anomalian (SAA) syntymekanismia

Mainetarinan tahrijat : hegemonisen maanpuolustusretoriikan vaikutus yhteiskuntakritiikin sekä reservistä eroamisen ilmiöön Helsingin Sanomissa 2022–2024

Reservistä eroaminen on noussut yhteiskunnallisena ilmiönä journalistiseksi uutis- ja keskusteluaiheeksi Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022. Suomen julkinen mielipideilmapiiri kääntyi nopeasti ja suhteellisen yksimielisesti kannattamaan sotilasliitto Natoon hakeutumista, mikä toisaalta kirvoitti reservistä eroamista. Toistaiseksi laajimmilleen ilmiö kasvoi keväällä 2024 kun puolustusministeri Antti Häkkänen esitti Kyrönmaa-lehdessä keksivänsä keinot estää reservistä eroaminen. Tutkielma pureutuu Helsingin Sanomien käyttämään pehmeään vallankäyttöön asevelvollisuudesta sekä maanpuolustuksesta julkaistujen journalististen tekstien valossa tarkastelujaksolla 2022–2024. Kriittistä diskurssianalyysiä käyttäen aineistosta N61 erotettiin maanpuolustushegemoninen diskurssi, jonka vaikutuksia yhteiskuntakriittisten sekä reservistä eroamista käsitteleviin teksteihin verrattiin. Valtateorioita sekä kriittistä militarismitutkimusta käyttäen aineistosta löytyi 15 erilaista diskurssia. Lehden maanpuolustushegemoninen linja heijastui yhteiskuntakritiikille annettuun vähäiseen palstatilaan sekä reservistä eroamisen ilmiölle järjestettyyn tilaan

Yliopisto-opiskelijoiden kokemukset työnteon ja korkeakouluopintojen yhdistämisestä ja siihen kytkeytyvistä voimavaroista : Tarkastelussa proviisori- ja kasvatustieteiden opiskelijat

Korkeakouluopiskelijoiden työssäkäynti on keskustelua herättävä aihe ja yli puolet korkeakouluopiskelijoista kävi opintojensa ohella töissä vuonna 2022. Yliopisto-opiskelijoiden työssäkäyntiin kytkeytyy erilaisia syitä, joista merkittävimpinä esille nousee oman alan kokemuksen kerryttäminen sekä taloudelliset tekijät. Kun yliopisto-opintoihin yhdistää työssäkäynnin, vaatii se opiskelijalta huomiota, että omat voimavarat riittävät. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää miten yliopisto-opiskelijat kokevat opintojen ja työnteon yhdistämisen ja millaisia voimavaroja siihen kytkeytyy. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta yliopisto opiskelijaa, kolmea kasvatustieteiden opiskelijaa sekä kolmea proviisoriopiskelijaa. Haastateltavat olivat kahdesta eri suomalaisesta yliopistosta niin, että kolme kasvatustieteiden opiskelijat olivat yhdestä ja proviisoriopiskelijat toisesta yliopistosta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina zoom-etäyhteyden välityksellä huhtikuussa 2024. Haastattelut kestivät 10–25 minuuttia, riippuen vastausten pituudesta ja mahdollisista lisäkysymyksistä. Haastatteluissa oli käytössä etukäteen laadittu haastattelurunko, jossa oli viisi pääteemaa ja jokaisen pääteeman alla yhdestä seitsemään kysymystä. Tutkimukseen oli asetettu kolme tutkimuskysymystä, joihin kaikkiin löydettiin aineistosta vastaukset. Tuloksissa ilmeni, että opiskelijoilla oli enemmän positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia opintojen ja töiden yhdistämisestä. Positiivisina puolina esille nousi sujuvuus ja monipuolisuus opintojen ja työn välillä, etenkin silloin kun työtä tehdään kohtuullinen määrä. Lisäksi positiivisina puolina esille nousi yhdistämisen tuoma monipuolisuus sekä taloudelliset – ja ammatilliset hyödyt. Negatiivisina puolina esille nousi haasteet ajanhallinnassa ja aikataulutuksessa. Lisäksi haasteeksi nousi opintojen erottamisen vapaa-ajasta. Esille nousi myös seikkoja, joissa todettiin olevan sekä helppoutta että haastetta, kuten palautuminen sekä sosiaalisen elämän ylläpito. Jaksamisen kannalta tärkeimmiksi voimavaroiksi yhdistäessä yliopisto-opinnot ja työnteon nousi esille sosiaalinen ja emotionaalinen tuki, kokemus merkityksellisyydestä ja pärjäävyydestä, rentoutuminen ja palautuminen, uni ja ravitsemus, harrastukset ja liikunta sekä ajan- ja elämänhallintataidot. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös keinoja, joita työpaikka ja oppilaitos tarjoavat jaksamisen ja voimavarojen ylläpitämiseen. Tämän tutkimuskysymyksen osalta vastaukset jäivät hieman niukoiksi, mutta työpaikan tarjoamista keinoista esille nousi työelämän joustavuus ja työn hallinta, jaksamisen tukeminen ja sosiaalinen tuki. Oppilaitoksen tarjoamista keinoista puolestaan esille nousi opintojen sujuvuuden ja jaksamisen tukeminen, yleistä hyvinvointia tukevat palvelut sekä yhteisöllisyyden edistäminen

"Jos me olemme äärioikeassa, niin sitten vihervasemmisto on ääriväärässä." : Ekstremismi affektiivisen polarisaation pohjana eduskunnan täysistunnoissa

Kansanedustajilla on suuri vastuu siitä, millaiseksi julkinen keskustelu muotoutuu ja millaiseen sävyyn sitä käydään. Kärjistyneet puhetavat mahdollistavat negatiivisten tunteiden syntymisen vastapuolesta, mikä voi aiheuttaa affektiivista polarisaatiota. Tässä opinnäytetyössä tutkin, millaista on arvoliberaalien eli vasemmistoliiton ja vihreiden sekä arvokonservatiivien eli kokoomuksen ja perussuomalaisten käymä keskustelu ekstremismiin liittyen, ja onko kansanedustajien käyttämä retoriikka affektiiviseen polarisaatioon viittaavaa. Käytän terrorismista, ääriliikkeistä, katujengeistä ja radikalisoitumisesta kattotermiä ekstremismi. Nämä ovat tunnetasolla latautuneita teemoja ja toimivat tässä tutkielmassa pohjana tarkasteltavalle keskustelulle. Tutkielman aineistona toimii eduskunnan täysistuntojen puheenvuorot ajalta 11.4.2023 – 24.10.2024. Teoreettinen viitekehys muodostuu affektiivisen polarisaation, populismin, ääriliikkeiden ja terrorismin tutkimuksen ympärille. Teemoittelun avulla muodostin arvoliberaaliblokin puheenvuoroista oikeudenmukaisuusdiskurssin ja äärioikeistodiskurssin sekä arvokonservatiiviblokin puheenvuoroista maahanmuutto- ja turvallisuusdiskurssin sekä äärivasemmistodiskurssin. Tutkimustulosten perusteella arvoliberaaliblokin diskurssit keskittyvät oikeudenmukaisuuteen, inhimillisyyteen, ekstremismin juurisyihin sekä äärioikeiston uhkaan. Puheenvuoroissa korostuu logos eli loogisuus retorisena keinona. Arvokonservatiiviblokin puheenvuoroissa ekstremismiin liittyvät teemat sidotaan maahanmuuttoon ja turvallisuuteen sekä äärivasemmiston uhkaan. Keinoina käytetään erityisesti tunteisiin vetoamista ja liioittelua. Sekä arvoliberaalien että arvokonservatiivien puheenvuoroissa esiintyy affektiivista polarisaatiota. Tätä ovat ilmaukset, joissa syytellään, vähätellään ja pilkataan vastapuolta sekä käytetään halventavaa kieltä