Competence management in change: Preparation for the automatic substitution of biologics in Finnish community pharmacies from the perspective of competence management – a focus group discussion study

Suomi on ensimmäisinä maina maailmassa ottamassa käyttöön biologisten lääkkeiden apteekkivaihdon. Biologisten lääkkeiden apteekkivaihto otetaan käyttöön Suomessa asteittain vuosina 2024–2026. Apteekkivaihdon käyttöönoton onnistuminen turvallisesti edellyttää toimintakäytäntöjen muutoksia sekä huolehtimista apteekkien farmaseuttisen henkilöstön riittävästä osaamisesta, muun muassa antolaiteneuvonnassa ja biologisen lääkehoidon käytännön toteuttamisesta. Muutosprosessissa tarvitaan siten osaamisen johtamista ja henkilöstön osaamisen kehittämistä. Tällöin osaamisen johtaminen on osa strategista henkilöstöjohtamista, jossa strategia määrittää organisaation tarvitsemaa ydinosaamista ja muuta tarvittavaa osaamista. Osaamisen johtamisen tavoitteina on luoda edellytyksiä, ylläpitää ja kehittää organisaatiota. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia osaamisen johtamista muutostilanteissa avohuollon apteekeissa Suomessa käyttäen esimerkkinä valmistautumista biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoon. Tutkimuskohteina olivat apteekkien osaamisen johtamiskäytännöt ja osaamisen kehittämistarpeet. Tutkimuksen taustateema pohjautui 1) henkilöstöjohtamisen ja osaamisen kehittämisen tematiikkaan ja 2) biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoon. Laadullinen tutkimus toteutettiin fokusryhmäkeskusteluina (n = 6, joissa yhteensä 23 osallistujaa) tammikuussa 2023. Keskusteluihin osallistui vapaaehtoisia apteekkareita (n = 5/23, 22 %) sekä apteekeissa työskenteleviä proviisoreita (n = 10/23, 43 %) ja farmaseutteja (n = 8/23, 35 %) yhteensä 23 eri apteekeista eri puolilta Suomea. Laadullinen sisällönanalyysi toteutettiin induktiivisesti eli aineistolähtöisesti. Tutkimusaineistosta nousevien teemojen lisäksi keskustelurungon pääteemat osittain ohjasivat analyysin tekoa. Tutkimuksen raportoinnissa hyödynnettiin SRQR-tarkistuslistaa, jonka avulla arviointiin tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimuksessa tunnistettiin 1) osaamisen johtamisen nykytilaan ja tarpeisiin liittyviä tekijöitä, 2) farmaseuttisen henkilöstön osaamisen kehittämiseen soveltuvia keinoja sekä 3) biologisen lääkkeen toimittamiseen liittyviä osa-alueita, kuten lääkeneuvonta, potilaan omahoidon tuki ja mahdollinen lääkevaihtotilanne, sekä näitä tukevat toiminnot ja työvälineet. Tutkimustulokset osoittivat osaamisen johtamisen vaihtelevan apteekeittain, ja osaamisen johtamistyöstä puuttui osin suunnitelmallisuus. Valmiita toimintamalleja tai -käytäntöjä biologisten lääkkeiden apteekkivaihdon toteuttamiseksi ei apteekeissa vielä ollut, mutta inhaloitavien lääkevalmisteiden apteekkivaihdon käytäntöjen koettiin soveltuvan myös biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoon. Huolimatta koetusta epävarmuudesta biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoa kohtaan, farmaseuttisen henkilöstön ja apteekkarien suhtautuminen siihen oli pääasiassa myönteinen.Finland is one of the first countries in the world to introduce automatic substitution of biological medicines in community pharmacies. The automatic substitution for biological medicines will be introduced in stages in years 2024–2026. The successful and safe transition requires guidelines for implementing new operating practices and dispensing practices, including possible continuing education to community pharmacists to ensure their sufficient competence e.g. in advising patient how to use their administration devices. Therefore, the change process requires competence development and management. The purpose of competence management is to create, maintain and develop an organization. Competence management is part of strategic personnel management, which ensures that the organization has the core competence and other necessary competence to implement its mission. The aim of this master's thesis was to study the competence management while preparing for the automatic substitution of biologics in community pharmacies in Finland. The research focused on the competence management practices and competence development needs within the framework of 1) personnel management and competence development and 2) automatic substitution of biologics. The research was carried out as a qualitative focus group discussions (FGDs) (n = 6, altogether of 23 participants) in January 2023. Voluntary participant participated in the group discussions from community pharmacies of different sizes and from different parts of Finland. Of the participants there were pharmacy owners with M.Sc. (Pharm) degree (n = 5/23, 22 %), pharmacists with M.Sc. (Pharm) degree (n = 10/23, 43 %) and pharmacists with B.Sc. (Pharm) degree (n = 8/23, 35 %). Qualitative content analysis was carried out inductively, i.e. data oriented. In addition to the themes emerging from the research material, the main themes of the discussion body partially guided the analysis. SRQR checklist was used to support detailed reporting to evaluate the reliability of the study. The data analysis identified 1) factors related to the current practices and needs of competence management and needs for competence development, 2) methods applicable for competence development of pharmaceutical personnel, and 3) functions related to the delivery of the biological medicine, such as medication counselling, support for the patient's self-care and a possible substitution of biologics, as well as the functions and tools that support these. The results of this study indicated that competence management practices vary between community pharmacies, and the competence management actions were not always systematically planned. Community pharmacies did not yet have operating models or practices for implementing automatic substitution of biologics, although they perceived that automatic substitution practices for inhalable medicinal products could perform as a model for the substitution of biologics. Despite some perceived uncertainties concerning implementation of automatic substitution of biologics, community pharmacists and pharmacy owners had mainly positive attitude towards the coming changes

Rintasyövän mikroympäristön tiukkuuden vaikutus syövän immuunivasteeseen

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä ja toisiksi yleisin syöpään liittyvä kuolinsyy, aiheuttaen noin 900 vuosittaista kuolemaa Suomessa. Suurin osa rintasyöpään liittyvistä kuolemista johtuu metastaaseista, jotka ovat resistenttejä sekä hormonaalisille terapioille, että useille kemoterapioille. Pehmeän mikroympäristön on useissa tutkimuksissa näytetty erilaistavan primaaria rintasyöpää huonommin erilaistuneeksi ja aktivoivan useita molekulaarisia reittejä, jotka aiheuttavat resistenssiä kemoterapioille ja hormonaalisille terapioille. Toisaalta kasvaimet ovat perinteisesti mielletty tiukoiksi ja kasvainympäristön tiukkuuden on todettu aikaisemmissa tutkimuksissa promotoivan metastaaseja, sekä kasvaimen agressivisempaa kasvutapaa. Tässä tutkimuksessa tutkimme miten matriksin tiukkuus vaikuttaa rintasyövän immuunivasteeseen. Käytimme mallina tutkimusryhmässämme kehitettyä PDEC-mallia, joka säilyttää elossa sekä kasvainsolut, että kasvaimen residentit immuunisolut. Havaitsimme, että mallissamme oleva kasvainsolukko aiheuttaa parakriinisellä signaloinnilla immuunisuppressivisen mikroympäristön, jos kasvainsolut on sijoitettu pehmeään mikroympäristöön. Pehmeässä mikroympäristössä kasvaneissa kasvaimissa oli huomattavasti enemmän perinteisesti immuunisuppressivisiksi miellettyjä sytokiineja, kun taas tulehdukseen liittyvien sytokiinien ekspressio oli korkeampi tiukemmassa mikroympäristössä. Havaitsimme myös, että kasvainsolukko aiheutti pehmeässä mikroympäristössä parakriinisia muutoksia immuunisolujen fenotyypissä, eilaistaen makrofageja kohti M2-alatyyppiä ja aiheuttaen sytotoksisten CD8+ solujen kuoleman. Estämällä targetoiduilla terapioilla kasvaimesta erittyvien parakriinisten immuunisuppressivisten tuotannon, pystyimme estämään makrofagien erilaistumisen mallissa ja siten vaikuttamaan havaittuun immuunisuppressioon. Tutkimustuloksemme tuovat uutta tietoa miten mikroympäristön tiukkuus vaikuttaa kasvaimen immuunivasteesen. Esimerkiksi metastasoivat syöpäsolut kohtaavat rasvakudokseen siirtyessään huomattavasti pehmeämmän mikroympäristön, mikä kliinisesti matkii mallissa havaitsemaamme tilannetta.Breast cancer is the most common cancer among women and the second most leading cause of cancer related deaths in Finland, accounting for over 900 deaths annually. The majority of breast cancer related fatalities are caused by therapy resistance leading to metastasis. Several studies have established the role of soft matrix in promoting the undifferentiated and oestrogen receptor negative phenotype of breast cancer cells, which are also resistant to a variety of commonly used chemotherapeutics and hormonal therapies. On the contrary, traditionally tumor tissue is has been considered as extremely stiff, and the stiffness of the tumor microenvironment has been established to promote the growth and the metastasis of several cancer types. In this study we adressed how microenvironmental stiffness alters the phenotype of antitumor immune response by culturing primary breast tumor tissue in PDEC-model. We established, that the soft microenvironment promotes immune suppression in primary breast cancer by upregulating the production of immuno suppressive cytokines and polarizating macrophages towards more M2 or alternatively activated ones. Moreover, in the soft microenvironment, cytotoxic CD8+ T-cells are lost. These effects are created by tumor tissue derived paracrine signaling and by inhibiting these signals with small molecules we were able to reverse the observed immunosuppression. These results provide us a novel information how microenvironmental stiffness alters the phenotype of the antitumor immune respons

Temporal Changes in Blood Biomarkers Associated with Sleep Apnea Severity: A Retrospective Cohort Study in Finland

Obstruktiivinen uniapnea on yleinen unihäiriö, johon liittyy unenaikaisia hengityskatkoksia, jotka usein johtavat happisaturaation laskuun ja unen häiriintymiseen. Uniapnean tiedetään vaikuttavan moniin fysiologisiin parametreihin, kuten hematologisiin ja lipidiarvoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia CPAP-hoidon vaikutuksia uniapneapotilaiden laboratorioarvoihin. Toteutimme retrospektiivisen tutkimuksen, jossa käytimme Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) aineistoa, joka kattoi 30 722 vuosina 2005–2020 hoidettua aikuista uniapneapotilasta. Tutkimuksessa hyödynsimme sanahakua, jonka avulla etsimme aineistosta tietoa potilaiden apnea-hypopnea-indeksistä (AHI), CPAP-hoidon käytöstä ja tunnistaaksemme hoidosta kieltäytyneet potilaat. Hematologiset ja metaboliset laboratorioarvot kerättiin kolme vuotta ennen potilaan ensimmäistä uniapneadiagnoosia ja kolme vuotta diagnoosin jälkeen. Kovarianssianalyysiä käytettiin vertailemaan parametrien vaihtelua uniapnean eri vaikeusasteiden välillä vakioituna iällä, sukupuolella ja BMI:llä. Parittaista T-testiä käytettiin analysoimaan eroja ennen ja jälkeen uniapneadiagnoosin. Uniapnean eri vaikeusasteita esiintyi aineistossa seuraavasti: 14,8 % lieväasteisia, 32,6 % keskivaikea-asteisia ja 52,6 % vaikea-asteisia. Keskimääräinen diagnosointi-ikä oli 55,0 ja keskimääräinen BMI 32,4. Kliinisesti merkittävimmät muutokset havaittiin veren lipidiarvoissa kolesteroli-, HDL- ja LDL-tasojen kohentumisena (P < 0,05) mitattuna ennen CPAP-hoidon aloitusta ja hoidon aloittamisen jälkeen. Glukoositasot sen sijaan nousivat seurantajakson aikana. Vastaavasti hematokriitti ja hemoglobiini laskivat merkitsevästi CPAP-hoidon aloituksen jälkeen. Sukupuolikohtaisissa analyyseissä merkittävää parantumista kolesteroli-, HDL- ja LDL-tasoissa havaittiin molemmilla sukupuolilla. Triglyseriditasot parantuivat miespotilailla, mutta naispotilailla ne päinvastoin nousivat seurantajakson aikana. CPAP-hoito kohentaa kolesteroli-, HDL- ja LDL-tasoja merkittävästi molemmilla sukupuolilla sekä alentaa hematokriitti- ja hemoglobiinitasoja. Tämä tutkimus korostaa uniapnean systeemisiä vaikutuksia ja alleviivaa hematologisen ja lipidiprofiilin arvioinnin tärkeyttä uniapnean hallinnassa.Obstructive sleep apnea (OSA) is a common sleep disorder associated with breathing interruptions during sleep, often leading to oxygen level drops and sleep disturbances. OSA is known to impact various physiological parameters, including hematological and lipid profiles. This study aims to investigate the effect of continuous positive airway pressure (CPAP) therapy on laboratory values in patients with OSA. We conducted a retrospective study using data from Finland's largest hospital district, including 30,722 adult OSA patients treated between 2005 and 2020. We implemented a text search algorithm within the patient chart data to extract the apnea-hypopnea index (AHI) and the usage of CPAP therapy, along with identifying patients who had declined treatment. Hematological and metabolic laboratory values were collected three years before and after the first OSA diagnosis. Analysis of covariance (ANCOVA) was employed to compare parameter variations across severity levels, adjusted for age, sex, and BMI. T-test for repeated measurements was used to analyze the differences between three years prior and three years after the first OSA diagnosis. Our study of 30,722 OSA patients showed varying severity levels in OSA patients: 14.8% mild, 32.6% moderate, and 52.6% severe, with an average diagnosis age of 55.0 years and a mean BMI of 32.4. The most clinically significant changes were observed in lipid profile markers, with improvements in cholesterol, HDL, and LDL levels (P < 0.05), measured before CPAP treatment initiation and after the treatment began. Conversely, glucose levels increased during the follow-up period. Similarly, hematocrit and hemoglobin decreased significantly after initiation of the CPAP treatment. In sex-specific analyses, significant improvements in cholesterol, HDL, and LDL levels were found in both sexes. Triglyceride levels improved in male patients, in contrast to female participants, whose triglyceride levels increased during the follow-up period. CPAP therapy significantly improves cholesterol, HDL, and LDL levels in both sexes and reduces hematocrit and hemoglobin levels. This study highlights the systemic effects of OSA and underscores the importance of evaluating hematological and lipid profiles in OSA management

Seasonal and genetic effects on lipid profiles of juvenile Atlantic salmon

Seasonality can influence many physiological traits requiring optimal energetic capacity for life-history stage transitions. In Atlantic salmon, high-energy status is essential for the initiation of maturation. Earlier studies have linked a genomic region encoding vgll3 to maturation age, potentially mediated via body condition. Vgll3 has also been shown to act as an inhibitor of adipogenesis in mice. Here we investigate the influence of season and vgll3 genotypes associating with early (EE) and late (LL) maturation on lipid profiles in the muscle and liver of juvenile Atlantic salmon. We reared Atlantic salmon for two years from fertilization and sampled muscle and liver during the spring and autumn of the second year (at which time some males were sexually mature). We found no seasonal or genotype effect in the muscle lipid profiles of immature males or females. However, in the liver we detected a triacylglycerol enrichment and a genotype specific direction of change in membrane lipids, phosphatidylcholine and phosphatidylethanolamine, from spring to autumn. Specifically, from spring to autumn membrane lipid concentrations increased in vgll3*EE individuals but decreased in vgll3*LL individuals. This could be explained by 1) a seasonally more stable capacity of endoplasmic reticulum (ER) functions in vgll3*EE individuals compared to vgll3*LL individuals or 2) vgll3*LL individuals storing larger lipid droplets from spring to autumn in the liver compared to vgll3*EE individuals at the expense of ER capacity. This genotype specific seasonal direction of change in membrane lipid concentrations provides more indirect evidence of a potential mechanism linking vgll3 with lipid metabolism and storage.Peer reviewe

Sisäloisten esiintyminen suomalaisten kissojen ja koirien ulostenäytteissä Mini-FLOTAC-menetelmällä

TIIVISTELMÄ Tiedekunta: Eläinlääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Eläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelma Tekijä: Eeva-Maria Williamson, ELK Työn nimi: Sisäloisten esiintyminen suomalaisten kissojen ja koirien ulostenäytteissä Mini-FLOTAC-menetelmällä Työn laji: Eläinlääketieteen lisensiaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: 12/2023 Sivumäärä: 47 Avainsanat: Sisäloinen, suolistoloinen, keuhkoloinen, Mini-FLOTAC, Toxocara, Capillaria, flotaatiotutkimus Ohjaaja tai ohjaajat: Anu Näreaho, Pia Rapp Työn johtaja: Antti Sukura Osasto: Eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto Oppiaine: Eläinlääketieteellinen parasitologia Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Sisäloisten eli loismatojen ja loisalkueläinten esiintymisen ymmärtäminen lemmikkieläimillä on tärkeää niiden mahdollisesti aiheuttamien terveyshaittojen takia. Jotkut loiset voivat myös tarttua ihmiseen. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää suomalaisten kissojen ja koirien ajankohtaista sisäloistilannetta. Tutkimus antaa uutta tietoa erityisesti löytökissojen sisäloisten esiintyvyydestä Suomessa. Tutkimus tehtiin ulostenäytteistä Mini-FLOTAC-menetelmällä käyttäen flotaatioliuoksena sinkkisulfaattia. Sinkkisulfaatti on tiiviimpää kuin aiemmissa tutkimuksissa käytetty magnesiumsulfaatti ja siinä kelluvat myös painavat loismunat, jotka ovat voineet aiemmin jäädä havaitsematta. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli kerätä eläinten esitietoja aineiston kuvailemiseksi ja mahdollisten loistartuntoihin liittyvien taustatekijöiden selvittämiseksi. Tutkielma sisältää myös kirjallisuuskatsauksen, jossa kuvataan aiempia esiintyvyystutkimuksia ja niitä loisia, joita menetelmällä voitaisiin odottaa Suomessa löytyvän. Hypoteesina oli, että löytyvät sisäloiset ja niiden esiintyvyys olisivat samankaltaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, ja että loistartuntoja esiintyy enemmän vapaana ulkoilevilla ja raakaruokaa syövillä lemmikeillä. Tämä lisensiaatintutkielma on osa laajempaa meneillään olevaa tutkimusta. Tämän tutkielman puitteissa näytteitä tutkittiin 143. Koirien ulostenäytteistä positiivisia sisäloisille oli 1,2 % (1/86) ja kissojen näytteistä 35,1 % (20/57). Kissojen positiivisista näytteistä 90 % (18/20) oli löytökissoilta, jotka eivät olleet vielä matolääkittyjä. Näytteiden pienestä määrästä johtuen tilastollisia analyyseja ei tehty tässä tutkielmassa. Löytökissojen sisäloistartunnat olivat kuitenkin erittäin yleisiä ja moni löytökissa oli infektoitunut useammalla kuin yhdellä eri loismato- tai alkueläinlajilla. Löytökissojen loishäätölääkitys heti kiinnioton jälkeen on erittäin perusteltua. Tässä otoksessa sisäloisia ei löytynyt ulkoilemattomilta tai valvotusti ulkoilevilta lemmikkikissoilta. Kissojen näytteistä löytyneitä loisia olivat kissan suolinkainen (Toxocara cati), Capillaria-keuhkomato, Taenia-heisimato, Isospora-alkueläin ja Hammondia- tai Toxoplasma-alkueläin. Keuhkomadon (Capillaria aerophila) yleisyys oli yllättävää, sillä sitä ei ole tietääksemme aiemmissa kissojen sisäloistutkimuksissa Suomesta löytynyt. Capillarian munat ovat painavia, ja niiden havaitsemiseen tulee käyttää korkean ominaispainon flotaatioliuosta. Capillaria-keuhkomato kannattaa jatkossa ottaa huomioon diagnostiikassa ja pitää vaihtoehtona kissan keuhko-oireiden aiheuttajana. Koirien ainoasta positiivisesta näytteestä löytyi Strongylida-lahkon munia. Tämän tyyppisiä munia ei voi morfologian perusteella tunnistaa lajitasolle, mutta kyseessä saattaa olla joko Suomessa koirilla esiintyvän Uncinaria stenocephala -hakamadon munia, tai koiran elimistön läpi kulkevia kasvinsyöjän loismadon munia. Kasvinsyöjän loisen munia voi löytyä koiran ulosteesta, jos koira on syönyt jonkin toisen eläimen ulostetta, jossa niitä on esiintynyt. Aiempien tutkimusten perusteella koirilta odotettiin useampia positiivisia suolistoloislöydöksiä. Matalaan esiintyvyyteen vaikuttaa mahdollisesti se, että aineiston koirat olivat yli puolivuotiaita, ja sisäloisten esiintyvyys on korkeampaa pennuilla kuin aikuisilla

Hedelmä- ja vihannespohjaiset rakennemuunnetut ateriat vanhainkodeissa: monimenetelmätutkimus tämänhetkisestä tilanteesta, ja välipalojen ravitsemuksellisen laadun parantamisen esteiden ja mahdollistajien määrittäminen 3D tulostettujen välipalojen avulla

Dysfagia, eli nielemisvaikeudet, on yleinen vanhemman väestön vaiva, joka voi johtaa vajaaravitsemukseen ja muihin terveyskomplikaatioihin. Rakennemuunnettuja aterioita (RMA) on perinteisesti käytetty dysfagian hoitona, mutta niiden ulkomuoto ja monipuolisuus eivät ole normaalin ruoan tasolla, mikä voi vaikuttaa dysfagiasta kärsivien elämänlaatuun. 3D tulostettu ruoka on lupaava vaihtoehto, koska sen avulla aterioista voidaan helposti tehdä yksilöille räätälöityjä, visuaalisesti houkuttelevia, ja ruokien koostumusta, muotoa, makua ja ravitsemuksellista sisältöä voidaan helposti muunnella. Lisäksi vanhainkodeissa asuvien ikääntyneiden ihmisten hedelmien ja vihannesten (HeVi) saanti on alhaista, ja täten innovatiivisilla ratkaisuilla, kuten 3D tulostetulla ruoalla, on mahdollista ratkaista siihen liittyviä ongelmia ja ravintotiheiden ruokien tarjontaa voidaan parantaa vanhainkodeissa. Tämä raportti käy läpi HeVi-pohjaisten RMA:iden ja 3D tulostettujen ruokien tarjontaa ja kulutusta vanhainkodeissa. Tämä raportti tutkii 1) ruoankäyttödataa RMA:iden tarjonnasta ja kulutuksesta australialaisissa vanhainkodeissa määrällisin tutkimusmenetelmin, 2) tämänhetkisten RMA:iden tarjonnan ja kulutuksen esteitä ja mahdollistajia samalla kun 3D tulostetun ruoan potentiaalia selvitetään vanhainkotien asukkaiden ruokalistojen ravitsemuksellisen laadun parantamiseksi laadullisin menetelmin, 3) 3D tulostetun ruoan aistillista hyväksyttävyyttä vanhainkotien henkilöstön kanssa, ja 4) 3D tulostetun ruoan ravintoarvojen mallintamista tämänhetkisissä rakennemuunnetuissa ruokalistoissa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat että HeVin kulutus vanhainkodeissa on suosituksia alhaisempaa, tosin silti asianmukaisella tasolla. HeVi-pohjaisten ruokien tarjonta ja kulutus ovat jakautunut pitkin päivää, vaikkakin suurta ateriakohtaista vaihtelua on havaittavissa. Kasvisten, hedelmien ja mehujen keskimääräinen tarjonta on 4,1, 0,7 ja 1,3 annosta päivässä, ja kulutettujen annosten määrä hieman pienempi: 3,6, 0,6 ja 1,1 vastaavasti. Laadullisiin haastatteluihin pohjautuen voimme todeta 3D tulostetun ruoan olevan hyväksyttävää, vaikka sen käytännön toteuttamiselle tunnistettiin lukuisia hidasteita. 3D tulostetulla ruoalla on potentiaalia parantaa vanhainkotien asukkaiden ravitsemuspalveluita, mutta innovaation viemistä käytäntöön ei koettu ajankohtaisena. Tarkemmin ottaen 3D tulostetun ruoan koettiin olevan soveltuva ratkaisemaan vanhainkotien ravitsemuspalvelujen tulevaisuuden ongelmia, jokseenkin teknologia ja sen käytäntöönpano vaativat vielä kehitystä. Ruokalistan mallintaminen havainnollisti kuinka helposti HeVin tarjontaa saadaan parannettua, jokseenkin sen vaikutuksia ruokalistojen ravintoarvojen muuttumiseen täytyy tutkia tarkemmin. Tämä tutkimus korostaa tarvetta tulevaisuuden tutkimukselle, jonka on käsiteltävä 3D tulostuksen teknologisia haasteita ja 3D tulostuksen käytännöllisyyttä vanhainkodeissa. 3D tulostetuille HeVi-pohjaisille ruoille on kysyntää, mutta niiden käyttöönottoon liittyy lukuisia haasteita jotka täytyy ratkoa ennen kuin teknologiaa voidaan tehokkaasti hyödyntää vanhainkodeissa asukkaiden ravitsemuksellisen tilan ja elämänlaadun parantamiseksi.Dysphagia, or difficulty swallowing, is a common condition in the elderly population that can lead to malnutrition and other health complications. Texture-modified food (TMF) has traditionally been used to address this issue, but they often lack the visual appeal and variety of regular food, which can impact the quality of life of individuals with dysphagia. 3D food printing technology offers a promising solution by allowing for the creation of customised and visually appealing food with modified textures, shapes, flavours and nutrient contents. In addition, fruit and vegetable (F&V) intake of individuals in residential aged care facilities (RACF) is considerably low, hence innovative solutions such as 3D food printing technology has potential to address some of these challenges and improve the provision of nutrient-dense foods in aged care settings. This report investigates the provision and consumption of F&V-based TM and 3D printed foods in RACF. The report explores 1) TMF provision and consumption in Australian RACF by a quantitative data analysis of food consumption data, 2) barriers and enablers in the current TMF provision and consumption while exploring the potential of 3D food printing to be an answer for better nutrition among residents, 3) the sensory acceptance of 3D printed food among RACF staff members and 4) modelling the use of 3D printed food in a current TM menu. The results of the study suggest that F&V consumption of RACF residents is below recommendations, although the intake is still considered adequate on average. The provision and consumption of F&V-based food were spread throughout the day, although there was great between-meal variation. The average total provision of vegetables, fruit and juice were 4.1, 0.7 and 1.2 respectively, whereas consumed amounts were lower: 3.6, 0.6 and 1.1 respectively. Interviewees disclosed 3D printed food to be acceptable, albeit there are multiple barriers for its implementation. 3D printed food has the potential to provide benefits for residents on a TM diet in RACF but was not considered timely or practical for the moment. In particular, 3D printed food was considered to be a promising technology to address the emerging challenges that aged care sector will face in the next decades, however, the technology and its implementation still require development and planning. Menu modelling demonstrated how easily F&V intake can be altered, yet its impact on the intake of nutrients need to be further researched. The study highlights that further research and development are needed to improve technical feasibility and practicality of 3D food printing in aged care settings. Overall, while F&V-based 3D printed food has potential benefits, there are significant challenges that need to be addressed before this technology can be widely adopted in RACF, and for it to be beneficial for the nutritional intake and quality of life of the residents

Reconstructing the digital twin of forests from a 3D library: Quantifying trade-offs for radiative transfer modeling

Radiative transfer models that use spatially explicit 3D models to represent forest structure can simulate highly realistic Earth Observation (EO) data. Such simulations at the forest stand scale (≥ 1-ha) allow for more direct calibration and validation of EO products. Explicitly reconstructing 3D forest structures at scales that can be compared directly with satellite EO data (i.e., dozens to hundreds of meters) is challenging. Reconstructing large forest areas (≥ 1-ha) using a representative subset (i.e., forest subsampling) is a potentially more practical and feasible method. However, the impacts of forest subsampling on radiative transfer (RT) modeling were never formally tested in the spatially explicit forest scene. This study quantified the trade-offs involved in two main subsampling approaches when reconstructing the spatially explicit scene of a real forest for RT modeling. The two subsampling approaches were: (1) subplot subsampling - area-based, using the subplot (i.e. a fixed area) as the basic sampling and reconstruction unit; and (2) tree library subsampling - tree-based, using the individual tree as the basic sampling and reconstruction unit. We used the Discrete Anisotropic Radiative Transfer Model (DART) to simulate the Bidirectional Reflectance Factor (BRF) of the completely reconstructed 1-ha 3D-explicit forest scene, as well as the simplified forest scenes built from various subsets of the same forest. The simulated reflectance deviation of the simplified forest scenes was evaluated by comparing it with the fully reconstructed forest scene. The results showed that for subplot subsampling, as the sampling fraction increased from 10% to 90%, the normalized mean BRF deviation of radiative transfer simulations decreased from −2.7% to −0.0034% and its standard deviation decreased from 7.7% to 0.54%. Additionally, as the sampling fraction increased from 10% to 90%, the normalized mean BRF deviation of tree library subsampling decreased from −7.4% to −1.3% and its standard deviation decreased from 2.8% to 0.51%. Overall, sampling 20% of the forest area using the subplot subsampling method was an effective reconstruction strategy for the temperate deciduous forest. This strategy ensured a normalized mean BRF deviation of −2.9% and a standard deviation of 3.7% in the forest stand studied, with a relatively low reconstruction effort. This study shows that the forest subsampling approach allows for reconstructing 3D-explicit forest scenes for RT modeling at the forest stand scale (≥ 1-ha). Accordingly, highly realistic EO data can be modeled at the forest stand scale, which allows for more direct calibration and validation of EO products

Hereditary hemorrhagic telangiectasia - severe epistaxis and development of the treatments

Tutkimuksen tausta ja tavoite: Hereditaarinen hemorraginen teleangiektasia (HHT) eli Oslerin tauti on geneettisesti periytyvä harvinainen tauti, jota sairastaa keskimäärin yksi viidestätuhannesta henkilöstä. HHT:ssa nähdään poikkeavia verisuonirakenteita ja tauti aiheuttaa lähes kaikille potilaille hankalia nenäverenvuotoja. Osalla potilaista on elinmanifestaatioita maksassa, keuhkoissa, aivoissa sekä ruuansulatuskanavassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää uuden polidokanoli-injektiohoidon vaikutusta HHT-potilaiden nenäverenvuodoista johtuviin päivystyskäynteihin ja päivystyksellisiin leikkaussalitoimenpiteisiin. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksessa tarkasteltiin retroperspektiivisesti viimeisen 18 vuoden päivystyskäyntien, poliklinikkakäyntien, nenäverenvuotojen ehkäisy- ja tyrehdyttämistoimenpiteiden ja leikkaussalissa tapahtuneiden päivystyksellisien nenäverenvuotojen tyrehdyttämistoimenpiteiden määrien muutoksia vuonna 2015 aloitetun paikallisvalmisteinjektiohoidon myötä. Aineisto kerättiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sähköisestä potilasrekisteristä diagnoosikoodin avulla. Aineistomme koostui 29 HHT-potilaasta, joita hoidettiin HUS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla polidokanoli-injektiohoidolla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksellamme emme pystyneet osoittamaan tilastollisesti merkitseviä muutoksia päivystyskäyntien, poliklinikkakäyntien tai eri toimenpiteiden määrissä. Päivystyksellisesti leikkaussalissa tehtäviä nenäverenvuotojen tyrehdytystoimenpiteitä ei esiintynyt tutkittavalla aikavälillä. Aiemmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa paikallishoitojen vähentävän nenäverenvuotojen esiintymistiheyttä ja vaikeusastetta. Nenän paikallishoitojen on arvioitu olevan edullisia hoitomuotoja, sillä niiden tekemiseen ei tarvita yleisanestesiaa tai leikkaussalia. Eri hoitomuotojen kustannuksista tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.Bakgrund och mål för avhandlingen: Heriditär Hemorragisk Telangiektasi (HHT) eller Mb Osler är en sällsynt genetisk sjukdom, som drabbar i genomsnitt en person per femtusen invånare. HHT karakteriseras av kärlmissbildningar och sjukdomen orsakar nästan alltid svåra näsblödningar. En del av patienterna har även organmanifestationer i levern, lungorna, hjärnan och i matsmältningskanalen. Syftet med studien var att undersöka den nya polidokanol-injektionsbehandlingens påverkan på jourbesök och -åtgärder som orsakas av HHT-patienternas näsblödningar. Material och metoder: I den här avhandlingen undersöktes retroperspektivt förändringar i jourbesöken, poliklinikbesöken och åtgärder för att förebygga och stoppa näsblödningar samt dyra åtgärder i operationssalen för att stoppa näsblödningar under de senaste 18 åren efter att lokalbehandlingen inleddes år 2015. Materialet samlades från patientjournaler med hjälp av diagnoskod. Vårt material bestod av 29 HHT-patienter som vårdades med polidokanol-injektionsbehandling vid HUS öron-, näs och halssjukdomars poliklinik. Resultat och slutsatser: Med vår forskning kunde vi inte påvisa statistiskt signifikanta förändringar i antalet jourbesök, polikliniska besök, eller i olika åtgärder. Det fanns inga jourmässiga ingrepp i operationssalen för att stoppa näsblödningar under den tidsperiod som undersöktes. Tidigare undersökningar har påvisat att näsans lokalbehandlingar minskar frekvensen och svårighetsgraden av näsblödningar. Näsans lokalbehandlingar har estimerats vara billiga behandlingsformer eftersom de inte kräver generell anestesi eller operationssal. Ytterligare forskning behövs kring kostnaderna av olika behandlingsformer

Examining the effectiveness of language-focused active labor market policies on immigrant integration in Finland

This thesis examines the effectiveness of language-focused active labor market policies (ALMPs) on the integration of immigrants in Finland. Utilising comprehensive administrative data, the study focuses on the Finnish language acquisition of immigrants who participated in integration training between 2005 and 2019. The analysis employs descriptive statistics and an ordered probit regression model to identify factors influencing language proficiency outcomes. The results indicate substantial variation in Finnish language acquisition among participants. Overall achievement of the target proficiency level of B1.1 or higher, which is necessary for both vocational training and to obtain Finnish citizenship under 26%. The achievement rate increases to 27.5% when allowing for at least three years from the start of the first integration training course to develop proficiency. Moreover, these rates consider only the 60 percent of the integration participants with a recorded Finnish language grade. and as such these rates, or the 30% rate of achieving the target language proficiency level of B1.1 reported by the Finnish National Audit Office (FNAO, 2018) are quite likely overestimates. Female target Finnish language level achievement clearly outstrips that of males. In total, 36% of female integration participants have achieved the B1.1 level or higher compared with 25\% of men. The gender achievement gap appears quite stable for different years of first integration course and from 2008 onwards is quite consistently at least ten percentage points higher. A woman is 2.7% more likely to achieve the target Finnish language level than a male with equivalent characteristics. The likelihood of achieving the target language level increases for integration participants who receive their first integration plan in more recent years. An integration training participant receiving their first integration plan one year later is 1.2% more likely to reach the B1 Finnish language level, so an otherwise equivalent immigrant arriving to Finland 5 years later is 6% more likely to reach the target Finnish language level. The findings suggest that while language-focused ALMPs play a crucial role in immigrant integration, their effectiveness is very uneven. More research and policy experimentation is needed to causally identify what works and for whom in language-focused integration training

A retrospective analysis of systemic oncologic treatment in older patients with advanced soft tissue sarcoma

Pehmytkudossarkoomat ovat harvinaisia syöpiä, jotka voidaan jakaa yli 50 alatyyppiin. Niiden ilmaantuvuus nousee iän myötä ollen ≥ 65-vuotiailla 11,3/100,000 kun taas alle 50-vuotiailla pehmytkudossarkoomia todetaan 1,7 tapausta 100,000 henkeä kohti. Tästä huolimatta iäkkäämmät potilaat ovat aliedustettuja aiemmissa kliinisissä tutkimuksissa. Tutkimukseen sisältyi 152 yli 50-vuotiasta pehmytkudossarkoomapotilasta, joita oli vuosina 2000–2020 hoidettu Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Potilasaineistosta kerättiin muun muassa pehmytkudossarkoomien ennustetiedot, hoitolinjat sekä vasteet hoidoille. Potilaat jaettiin ikäryhmiin, joista 51,3 % oli 50–64-vuotiaita, 34,2 % 65–74-vuotiaita ja 14,5 % ≥ 75-vuotiaita. Hoitolinjojen määrä poikkesi ikäryhmillä mediaanin ollen nuoremmilla ryhmillä kaksi ja ≥ 75-vuotiailla vain yksi. Tämän lisäksi verrattuna nuorempiin vanhempi ikäryhmä sai ensilinjan hoidossa todennäköisimmin vain yhtä sytostaattia (24,4 %, 28,8 % ja 90,9 %) ja heidän lääkehoidoillansa oli alhaisin suhteellinen annosintensiteetti (95 %, 88 % ja 70 %). 3–4 asteen vaikeita hematologisia haittavaikutuksia sen sijaan vanhempi ikäryhmä sai nuorempia vähemmän (72,7 %, 56,9 % ja 38,1 %). 91 % aineiston potilaista menehtyi seuranta-ajalla. Mediaani eloonjäämisaika nuoremmilla ikäryhmillä oli 12,9 ja 14,3 kuukautta, kun taas ≥ 75-vuotiailla se oli vain 7,4 kuukautta. Potilaan eloonjäämisennustetta paransivat naissukupuolisuus, syövän alatyyppi leiomyosarkooma, erilaistumisaste kaksi sekä ensilinjan hoitona käytetty monilääkitys. Tutkimus osoittaa, että ≥ 75-vuotiailla on suurempi riski menehtyä pehmytkudossarkoomaan hoidoista huolimatta verrattuna nuorempiin ikäryhmiin. Kyseisen ikäryhmän eloonjääminen ei myöskään parantunut hoitolinjojen määrän lisäämisestä huolimatta. Kuitenkin iäkkäin ikäryhmä koki vähiten hematologisia haittavaikutuksia ja näin ollen he voivat sietää kemoterapiaa, kun se on suunniteltu heille sopivaksi.Background: Almost half of all patients with soft tissue sarcoma are over 65, and the proportion of older patients is increasing. Despite this, they have been underrepresented in clinical trials and only limited data is available to guide treatment decisions. Patients and Methods: Over 50-year-old patients treated for advanced soft tissue sarcoma at the Helsinki university hospital between January 2000 and July 2020 were included. Data on patient and tumor characteristics, treatment, and survival were retrospectively collected. 152 patients were included: 14.5% (n=22) were over 75, 34.2% (n=52) were 65-74 and 51.3% (n=78) were 50– 64 years old. Results: The outcomes of the oldest group differed from younger patients: as first line they were more likely to receive single-agent treatment (90.9% vs. 28.8% and 24.4%, p < 0.001) and had the lowest relative dose–intensity (70% vs. 88% and 95%, p<0.05). They experienced hematological grade three to four adverse events less frequently (38.1%, 56.9% and 72.7%, p = 0.031), and received fewer lines of treatment (medians 1, 2 and 2, p=0.01). They did not have an association between further lines of therapy and improved survival. Compared to the youngest group, the oldest patients had a greater risk of dying (HR 1.7, 95% CI 1.0-2.8, p=0.041) and their median overall survival was only 7.4 months, compared to 14.3 and 12.9 months in the two younger groups. Conclusion: These findings suggest that older patients tolerate chemotherapy when treatment is tailored to their needs but may not benefit as much as younger patients