Kohti vaikuttavampia työllisyyspalveluita: Tapaustutkimus Turun työllisyysalueen toimeenpanon suunnittelusta

Vuoden 2025 alussa Suomeen muodostuu 45 työllisyysaluetta osana työ- ja elinkeinouudistusta. Työ- ja elinkeinouudistuksen tavoitteena on tuoda työllisyyspalvelut lähemmäksi henkilö- ja yritysasiakkaita sekä poistaa kohtaanto-ongelmaa, jotta työnhakijat löytävät työtä ja yritykset osaajia. Uudistuksella tavoitellaan myös alueiden elinvoiman lisääntymistä. Turun työllisyysalue on yksi 45 aloittavasta työllisyysalueesta. Se on muodostettu 23 kunnasta ja on kuntien määrässä mitattuna Suomen suurin työllisyysalue. Turun työllisyysalueella on monimuotoinen kuntarakenne ja kaksikielisiä alueita ja tästä syystä se toimii hyvänä kohteena tapaustutkimukselle. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten kansallisen tason tavoitteet ja ohjeet ohjaavat Turun työllisyysalueen toimeenpanon suunnittelua työ- ja elinkeinouudistuksessa ja miten Turun työllisyysalue on pyrkinyt huomioimaan suunnittelussaan työllisyysalueen erityispiirteet ja toimintaympäristön. Tutkielma on tapaustutkimus, joka mahdollistaa laajan lähteiden käytön. Lähteinä tutkielmassa on ollut kansallisen ja paikallisen tason valmistelumateriaaleja sekä paikallistason uutisointia, blogikirjoituksia ja tiedotteita. Analyysimenetelmänä tutkielmassa on käytetty teoriaohjaavaa analyysia. Tutkielman viitekehyksen muodostaa organisaatioiden kontingenssiteoria ja Henry Mintzbergin oppi strategian muotoutumisen eri vaiheista. Tutkielman aineistosta nousi esiin kolme keskeistä teemaa: resurssit, palvelut ja yhdyspinnat. Näiden rinnalle nousi myös elinvoiman teema. Tutkielman tulosten perusteella Turun työllisyysalueella oli huomioitu hyvin kansallisella tasolla annetut ohjeistukset ja linjaukset. Kansallisen tason ohjaus oli kuitenkin hyvin löyhää ja valvonta vaikutti olevan vähäistä. Turun työllisyysalueen sisällä suunnittelutyötä tehtiin kunnissa hyvin itsenäisesti paikalliset olosuhteet ja tarpeet huomioiden. Tutkielman pohjalta on mahdollista tehdä jatkotutkimusta uudistuksen vaikutuksista sen täytäntöönpanon jälkeen

Historiallinen kumppani ja vapauden puolustaja : Venäjän presidenttien historian käyttö liittyen Egyptiin ja Algeriaan vuosina 2003–2023

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjän presidenttien historian käyttöä liittyen Egyptiin ja Algeriaan vuosien 2003–2023 välillä. Aihetta lähestytään yhden pääkysymyksen kautta: miten Venäjän presidentti käyttää historiaa osana Egyptiin ja Algeriaan kohdistunutta poliittista viestintää? Pääkysymykseen vastataan kolmen alakysymyksen avulla: mitä historian teemoja, tapahtumia ja kehityskulkuja nostetaan esille? Minkälaisia historian poliittisen käytön motiiveja voidaan toiminnan takana tunnistaa? Onko historian poliittisessa käytössä tapahtunut muutosta 2000-luvun aikana? Aihetta tarkastellaan Venäjän presidenttien vuosien 2003–2023 välillä pitämien julkisten puheiden, lehdistötiedotteiden, haastattelujen ja lausuntojen kautta. Tutkielman ajallisen rajauksen myötä tarkastelussa ovat sekä Vladimir Putinin että Dmitri Medvedevin presidenttikaudet. Valtioiden kahden välisten suhteiden lisäksi tutkielmassa kiinnitetään huomiota Egyptiin ja Algeriaan myös osana maantieteellisesti ja kulttuurisesti laajempia Afrikan ja Lähi-Idän alueita, mikä mahdollistaa Venäjän presidenttien historian käytön tarkastelun myös laajemmasta näkökulmasta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineiston analyysissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kolmessa pääluvussa käsitellyt presidenttien historian käytön teemat nousivat esille aineistolähtöisesti. Teemojen taustalla vaikuttaneiden motiivien havainnoimisessa hyödynnettiin Pilvi Torstin historian poliittisen käytön motiivijaottelua. Historian käytön ajallista muutosta tarkasteltiin vertailemalla historiaviittauksien esiintymistä presidenttikausien välillä sekä löytyneiden teemojen sisällä. Tutkielma osoittaa historian näyttelevän aktiivista roolia presidenttien ulkopoliittisessa viestinnässä ja sen pääasiallinen tehtävä on luoda kuvaa Venäjän ja kulloisenkin kohdemaan välillä vallitsevasta pitkästä historiallisesta kumppanuudesta, joka jatkuu menestyksekkäänä yhteistyönä myös tulevaisuudessa. Presidenttien historian käytöstä oli löydettävissä kolme pääteemaa: yleiset pitkäikäiseen ystävyyteen ja kumppanuuteen liittyvät viittaukset, Neuvostoliiton historiaan liittyvät viittaukset sekä kolonialismin historiaan ja Venäjän rooliin sen vastaisessa taistelussa liittyvät viittaukset. Tutkielma osoittaa, että näistä teemoista presidentit hyödynsivät eniten Neuvostoliiton historiaa Egyptissä ja Algeriassa ja siitä muodostui tärkein vertailukohta Venäjän nykyhetken poliittisille tavoitteille alueella. Presidenttien historian käytön taustalla oli tunnistettavissa kaikkia Pilvi Torstin esittämiä ulkopoliittisia motiiveja, joiden lisäksi aineistosta löydettiin kaksi muuta Venäjälle tyypillistä ulkopoliittista motiivia: motiivi luoda kuvaa historiallisesta jatkuvuudesta valtioiden välisissä suhteissa sekä motiivi käyttää historiaa valtioiden välisen vastakkainasettelun vahvistamisessa. Ulkopoliittisten motiivien lisäksi aineistosta tunnistettiin sisäpoliittisia motiiveja rakentaa kansallista historianarratiivia. Valtioiden väliseen pitkään historialliseen kumppanuuteen ja Neuvostoliiton menneisyyteen liittyvät teemat olivat presidenttien käytössä tasaisesti läpi 2000-luvun. Vaikeaan 1990-lukuun viitattiin vain 2000-luvun alussa, kun Venäjän aktiivisia toimia alueella haluttiin legitimoida. 2010-luvun aikana historian käyttö lisääntyi ja kolonialismin historiaan liittyneiden teemojen tultua mukaan se muuttui sisällöltään jyrkemmäksi. Vuoteen 2023 mennessä Putin on historiaa käyttäen vahvistanut afrikkalaiselle yleisölle suunnattua kuvaa Venäjästä yksiselitteisesti antikolonialistisena toimijana ja pyrkinyt vahvistamaan vastakkainasettelua lännen kanssa

Pienyrittäjien kustannuslaskennan haasteita kustannusten allokoinnissa ja tuotteiden hinnanmuodostuksessa

Suurin osa suomalaisista yrityksistä on mikroyrityksiä, ja niiden merkitys kansantaloudelle on merkittävä. Yritykset tuottavat erilaisia tuotteita, ja tuotannossa syntyvät kustannukset vaikuttavat tuotteiden hinnoitteluun sekä yrityksen tulokseen. Kustannuslaskenta on työväline, jonka avulla hahmotetaan yritystoiminnassa syntyviä kustannuksia, ja sen tarkoitus on auttaa tuotteiden oikein hinnoittelussa. Kustannuslaskennan tutkimukset ovat viime vuosina lisääntyneet, ja pk-yrityksien kustannuslaskennan tutkiminen on alkanut kiinnostaa tutkijoita enenevissä määrin vuosituhannen taitteen jälkeen. Ennen tutkimukset ovat pitkälti keskittyneet suuriin ja keskisuuriin yrityksiin. Suurissa ja keskisuurissa yrityksissä kustannuslaskennan apuna on erilaiset kustannuslaskentamallit, mutta pienissä yrityksissä niiden käyttö on vähäisempää. Pienyrittäjät joutuvat usein tekemään kaiken kustannuslaskennan itse. Yhtä oikeaa tai yleisesti käytössä olevaa tapaa tehdä kustannuslaskentaa ei ole, vaan kustannuslaskennan toteutuminen on yrityskohtaista. Tämä on johtanut siihen, että jokaisella yrityksellä voi olla oma näkemyksensä kustannuksista ja niiden laskemisesta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita pienyrittäjät kokevat kustannuslaskennassa, kun he määrittelevät ja allokoivat kustannuksia. Lisäksi tavoitteena on tutkia, miten kustannuslaskennan haasteet näkyvät tuotteiden hinnanmuodostuksessa. Tutkimus pyrkii selvittämään pienyrittäjien tuotannon kustannuksia, niiden laskentaa, haasteita sekä kustannusten roolia tuotteiden hinnanmuodostuksessa. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerättiin Microsoft Forms -kyselylomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistui viisi pienyrittäjää, joiden yritystoiminta on muun muassa tilauskakkujen tekeminen. Tutkielman teoriaosuus tarkastelee kustannuslaskentaa, sen haasteita ja toteutumista yrityksissä. Lisäksi teoriaosuudessa tarkastellaan kustannuslaskennan roolia tuotteen hinnanmuodostuksessa. Tilaustuotteita tekevät pienyrittäjät määrittävät tuotannossa syntyviä kustannuksia. Lähes kaikki näistä pienyrittäjistä tekevät kustannuslaskennan itse. Resurssien puute ja kokemus siitä, että itse tuntee oman yritystoiminnan ovat syitä toteuttaa kustannuslaskentaa omatoimisesti. Tuotannossa syntyviä kustannuksia tunnistetaan hyvin, mutta osa kustannuksista on vaikea määrittää tuotteen loppukustannuksiin ja edelleen tuotteen loppuhintaan. Pienyrittäjille vaikeuksia tuottaa oman työn hinnoittelu sekä välillisten kustannusten allokoiminen. Tuotteiden kustannukset vaikuttavat tuotteiden hinnoitteluun. Tuotteista halutaan tietty kate, ja se yhdessä tuotekustannusten kanssa muodostaa tuotteen loppuhinnan. Lisäksi hinnoitteluun vaikuttaa raaka-aineiden hintojen nousu, lähialueen tuottajien hintataso ja oman työn laatu

Monikulttuuriset asenteet Euroopassa: Yhteys enemmistö- ja vähemmistöryhmään kuulumiseen sekä koulutukseen

Monikulttuurisuus on aina ollut osa yhteiskuntia, mutta viime vuosien tapahtumien, kuten vuonna 2015 alkaneen pakolaiskriisin, seurauksena monikulttuurisuudesta on tullut keskeinen puheen aihe ympäri Eurooppaa. Toisaalta monikulttuurisuus on lisääntynyt yhteiskunnissa ja sen seurauksena suhtautuminen kulttuurista moninaisuutta kohtaan on muuttunut jossain määrin suopeammaksi. Kuitenkin populismin ja äärioikeiston nousu niin Euroopassa kuin ympäri maailmaa on lisännyt sekä maahanmuuton että monikulttuurisuuden vastustamista. Tässä tutkielmassa monikulttuurisuutta tarkastellaan siihen liitettävien asenteiden kautta, joita on tutkittu runsaasti viime vuosien aikana. Aiemman tutkimustiedon pohjalta voidaan todeta, että vähemmistöryhmään kuuluvat – olivatpa he sitten maahanmuuttajataustaisia, etniseen vähemmistöön tai alkuperäiskansaan kuuluvia – suhtautuvat monikulttuurisuutta kohtaan positiivisemmin kuin enemmistöryhmään kuuluvat. Tutkimuksissa on tarkasteltu myös muiden muuttujien, kuten koulutuksen, yhteyttä monikulttuurisiin asenteisiin. Korkeasti koulutetut näyttävät tutkimusten perusteella suhtautuvan suopeammin monikulttuurisuutta kohtaan matalasti kouluttautuneisiin verrattuna. Euroopassa tehtyjen, maiden asenteita vertailevien, tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että asenteet monikulttuurisuutta kohtaan ovat negatiivisempia Itä-Euroopassa läntiseen Eurooppaan verrattuna. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan kvantitatiivisin menetelmin, miten koululaisten vanhempien monikulttuuriset asenteet ovat yhteydessä vanhempien kuulumiseen enemmistö- tai vähemmistöryhmään sekä heidän koulutukseensa. Tutkimuskysymyksiä on yhteensä neljä, joista kaksi ensimmäistä ovat: 1. Miten vanhempien monikulttuuriset asenteet ovat yhteydessä enemmistö- tai vähemmistöryhmään kuulumiseen? ja 2. Miten vanhempien monikulttuuriset asenteet ovat yhteydessä heidän koulutukseensa? Kahdessa viimeisessä tutkimuskysymyksessä saatuja tuloksia elaboroidaan kolmannella muuttujalla, joka muodostuu niistä Euroopan maista, joissa aineisto on kerätty. Viimeiset tutkimuskysymykset siis ovat: 3. Miten monikulttuuriset asenteet ovat yhteydessä vanhempien kuulumiseen enemmistö-tai vähemmistöryhmään eri Euroopan maissa? ja 4. Miten monikulttuuriset asenteet ovat yhteydessä vanhempien koulutukseen eri Euroopan maissa? Analyysin menetelmänä käytetään keskiarvovertailua ja aineistona toimii Tietoarkistosta löytyvää Child up: vanhempien kysely 2019 (FSD3440), jossa on kartoitettu vanhempien mielipiteitä liittyen heidän lastensa koulunkäyntiin sekä asenteita monikulttuurisuutta kohtaan. Kohderyhmänä ovat olleet maahanmuuttajataustaiset vanhemmat, mutta kyselyyn ovat vastanneet myös ne vanhemmat, jotka eivät ole taustaltaan maahanmuuttajia. Aineistoa on kerätty yhteensä seitsemässä Euroopan maassa. Analyysin tulokset osoittivat, että vähemmistöryhmään kuuluvat vanhemmat suhtautuivat positiivisemmin monikulttuurisuutta kohtaan kuin enemmistöryhmään kuuluvat, ja tulos oli linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Peruskoulun, toisen tai ammatillisen asteen sekä korkeakoulun käyneiden vanhempien asenteissa taas ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja, joten tulos erosi aiemmista tutkimuksista. Tuloksista huomattiin monikulttuuristen asenteiden olevan selvästi myönteisiä enemmistö- ja vähemmistöryhmään kuuluvien sekä eri koulutusasteen käyneiden vanhempien keskuudessa. Elaboroinnin tulosten perusteella Suomessa ja Puolassa vähemmistöön kuuluvien vanhempien monikulttuuriset asenteet olivat selvästi positiivisemmat enemmistöön kuuluviin vanhempiin verrattuna, ja tulos oli linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Belgian, Ruotsin, Saksan, Iso-Britannian sekä Italian kohdalla monikulttuurisuuteen liittyvissä asenteissa taas ei havaittu eroja enemmistö- ja vähemmistöryhmään kuuluvien vanhempien välillä. Näissä viidessä maassa korkeakoulutetut vanhemmat suhtautuivat myönteisemmin monikulttuurisuutta kohtaan ja sama yhteys havaittiin myös Suomessa. Tulos oli yhteneväinen aiemman tutkimustiedon kanssa. Puolan kohdalla taas korkeakoulutetut vanhemmat suhtautuivat kaikista negatiivisimmin monikulttuurisuutta kohtaan, ja tulos poikkesi selvästi aiemmista tutkimuksista. Tämän tutkielman pohjalta voidaan todeta, että monikulttuurisuuteen liittyvissä asenteissa on nähtävissä suurempia eroja maiden välisessä vertailussa ja siksi jatkotutkimuksissa olisikin hyvä tarkastella aihetta yhä laajemmasta ja kansainvälisemmästä näkökulmasta

Mikroanturit

Mikroanturit ovat tyypillisesti vähintään yhdessä ulottuvuudessa mikrometriluokassa olevia antureita. Niitä käytetään laajasti moniin eri tarkoituksiin esimerkiksi autoteollisuudessa, lääketieteessä ja tietokoneiden kiintolevyissä. Kokonaan omana käsitteenään voidaan pitää nanoluokan nanoantureita. Mikro- ja nanoanturien toimintaperiaatteet riippuvat anturin toimintavaatimuksista ja mitattavasta signaalista, joka voi olla fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen. Uusia mikro- ja nanoantureita kehitetään koko ajan, ja niitä käytetään yhä enemmän. Tämä työ on kirjallisuuskatsaus mikroantureihin. Työssä tarkastellaan muun muassa mikro- ja nanoanturien toimintaperiaatteita, käyttökohteita ja valmistusta. Lisäksi mikroantureita verrataan suurempikokoisiin antureihin hyötyjen ja haittojen näkökulmasta sekä tarkastellaan mikroanturien tulevaisuudennäkymiä. Mikroanturien suunnittelu ja valmistus vaatii monialaista osaamista. Usein mikroantureita voidaan valmistaa käyttämällä mikrovalmistusmenetelmiä eli mikropiirien valmistusmenetelmiä, jolloin alustamateriaalina käytetään tyypillisesti piitä. Tällöin antureita työstetään useissa toistuvissa sykleissä, joissa piikiekolle kasvatetaan haluttu materiaalikerros, muodostetaan tarvittavat kuvioinnit ja poistetaan ei-haluttu materiaali. Lisäksi valmistuksessa voidaan käyttää esimerkiksi mikrokokoisia mekaanisia työkaluja ja laseria. Nanoantureissa hyödynnetään nanomateriaaleja, joiden valmistukseen ja tutkimiseen tarvitaan usein erityisiä prosesseja ja laitteita. Mikroantureilla on monia etuja verrattuna suurempikokoisiin antureihin. Mikroantureita on helpompi tuottaa suurempia määriä edullisesti massatuotantona. Lisäksi pienen koon ja massan vuoksi mikroantureita voidaan käyttää kevyissä laitteissa ja suurina määrinä anturiryhmissä. Nanoanturit voivat olla vielä mikroantureita herkempiä, ja nanoanturien vasteaika voi olla vielä lyhyempi. Lisäksi lääketieteessä nanoanturien käytöllä voidaan vähentää kudosten vaurioitumista. Nanoantureissa voidaan myös rakenteiden pienen kokonsa vuoksi hyödyntää kvanttimekaanisia ominaisuuksia. Toisaalta mikro- ja nanoanturien suunnittelu ja valmistus voi olla haastavampaa suurempikokoisiin antureihin verrattuna. Lisäksi nämä anturityypit voivat olla herkempiä signaalihäiriöille ja anturin materiaalien kulumiselle

Naapurusto osana arkea: Tutkielma asuinalueiden yhteisöllisyyden toimintaan osallistumisen aktiivisuudesta

Kandidaatintutkielmani käsittelee asuinalueiden yhteisölliseen toimintaan osallistumisen aktiivisuutta. Pyrin tilastollisesti selvittämään, miten aktiivisuus asuinalueilla korostuu eri taustatekijöiden mukaan. Yhteisöllistä toimintaa mittaavat työssäni naapureiden kanssa juttelun, naapuriavun, sekä asuinalueen yhteistoiminnan kuten pihatalkoiden ja asukastoiminnan kaltaiset toiminnot. Naapurusto yleisyydestään huolimatta jää tyypillisesti etäiseksi ja irralliseksi osaksi yksilön arkea. Naapurustoihin ja asuinalueisiin kohdistuva sosiologinen tutkimus osoittaa, että suomalaisilla on yhä vähenevissä määrin suhteita naapureihinsa. Ilmiön taustalla piilee modernisaation ja kaupungistumisen kaltaiset monisyiset kehityskulut, joiden myötä myös naapuriyhteisöjen kaltaiset paikalliset yhteisöt ovat korvautuneet aiempaa laajemmalle levittäytyvillä sosiaalisilla verkostoilla. Naapurisuhteisiin vaikuttavia tekijöitä ovat sosiaalisen kulttuurin muutoksen ohella myös fyysiseen ympäristöön liittyvät seikat, kuten asuinalueiden ja asuintalojen suunnittelu. Asumisen sosiaalista ulottuvuutta tukeva ympäristö voi toimia merkittävänä mahdollistajana yhteisöllisille ja eläväisille naapurustoille. Tutkielmassani taustoitan tätä naapurisuhteiden katoa aiemman tutkimuksen avulla, sekä hyödynnän sosiaalisen pääoman käsitettä naapurisuhteiden kuvailussa. Aineistonani toimii SYKE:n Asukasbarometri vuodelta 2022, joka tarkastelee asumiseen liittyviä trendejä yli 10 000 asukkaan suomalaisissa taajamissa. Valitsin aineistosta selitettäviksi muuttujiksi aiheeseeni sopivia yhteisöllisen toiminnan aktiivisuutta kuvaavia muuttujia (naapuriapu, asukastoiminta, pihatyöt), joista muodostin yhden yleistä aktiivisuutta kuvaavan summamuuttujan. Summamuuttujan lisäksi otin erikseen tarkasteluun myös naapureiden kanssa juttelua kuvaavan muuttujan. Selittäviksi muuttujiksi valikoin taajaman koon, asuintalotyypin, sekä iän. Vertailin muuttujien välisiä yhteyksiä käyttäen menetelmänäni ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä. Analyysistä ilmeni, ettei aktiivisuus asuinalueilla ollut yleisesti ottaen kovin säännöllistä. Aktiivisuus kuitenkin korostui joissakin taustaryhmissä, kuten eläkeiän ylittäneiden, sekä pari- ja rivitaloasujien kohdalla. Passiivinen osallistuminen korostui etenkin nuorimmassa ikäluokassa (15–29), suurien kaupunkien asukkaiden, sekä kerrostaloasujien kohdalla. Tutkimustulokseni olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Aihetta olisi jatkossa mielenkiintoista laajentaa kaupunkien ulkopuolelle, jolloin voitaisiin luoda laajempaa kuvaa suomalaisten naapuriyhteisöllisyydestä ja sen muodoista myös maaseudun ja kaupungin välillä. Myös aiheesta tuotetun tilastollisen tutkimuksen täydentäminen laadullisella tutkimuksella voisi edistää ilmiön taustalla olevien syiden hahmottamista

Translation in den Tavernen Tamriels: Deutsche Lokalisierung der Liedtexte im Videospiel The Elder Scrolls Online

In dieser Bachelorarbeit wird die Übersetzung von Liedtexten im Kontext von Videospielen untersucht. Das untersuchte Spiel in dieser Arbeit ist das Online-Multiplayer-Spiel The Elder Scrolls Online, das im Jahr 2014 veröffentlicht wurde. Aus dem Spiel wurden vier englische Liedtexte ausgewählt und die wurden mit ihren deutschen Übersetzungen verglichen. Das Ziel war herauszufinden, welche Übersetzungsmittel verwendet wurden und welche Unterschiede zwischen den Texten gefunden werden konnten. Die Lieder im Spiel sind nicht funktionell relevant, aber sie helfen den Spielern, in die fiktive Welt von Tamriel einzutauchen. Die Lieder werden von bestimmten KI-Figuren gespielt, mit denen die Spieler nicht interagieren können. Die Lieder in dem deutschen Spiel haben Melodien, die für die Lieder in der englischen Originalfassung komponiert wurden. Diese Melodien wurden auch für die Übersetzung nicht verändert. In der Arbeit wurde eine Gedichtanalyse auf den Ebenen von Form und Inhalt durchgeführt. Bestimmte Mittel, die sich wiedergeholt haben, wurden gefunden. Diese Mittel waren die Verwendung altmodischer und ausgefallener Wörter, um eine bestimmte Stimmung zu schaffen, sowie die Verwendung ungewöhnlicher Wortstellung und mittelalterlicher Anredeform. Zusätzlich wurden in jedem Lied Wörter oder Namen abgekürzt, um die Länge der Verse besser auf die Melodie anzupassen. Die Reimschemata waren in den verschiedenen Sprachen hauptsächlich identisch, mit einigen Ausnahmen. Die Analyse konzentrierte sich vor allem auf die Unterschiede zwischen den verschiedenen Fassungen, aber die Texte hatten trotzdem viele Gemeinsamkeiten. Eine Eins-zu-eins-Übereinstimmung ist in der Praxis nicht möglich, und deswegen gibt es immer Unterschiede. Die Übersetzung der Lieder ist eine Kunst, wenn der Übersetzer ein Gleichgewicht zwischen der Worttreue und der Erhaltung der Melodie erhalten will.Tässä kandidaatintyössä tutkitaan laulutekstien kääntämistä videopelien kontekstissa. Tutkimuskohteena on peli The Elder Scrolls Online, joka on vuonna 2014 julkaistu verkkomoninpeli. Pelistä valittiin neljä englanninkielistä laulutekstiä, joita vertailtiin niiden saksankielisten käännösten kanssa. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia kääntämiskeinoja teksteissä on käytetty sekä millaisia eroavaisuuksia niiden väliltä on löydettävissä. Pelissä esiintyvillä lauluilla ei ole varsinaista merkitystä toiminnan kannalta, mutta ne tukevat pelaajien uppoutumista fiktiiviseen Tamrielin maailmaan. Lauluja soittavat tietyt tekoälyn ohjaamat hahmot, joiden kanssa pelaajat eivät itse voi vuorovaikuttaa. Lauluihin on englanninkielisessä alkuperäisversiossa sävelletty melodiat, joita ei ole muutettu käännöksiä varten. Tutkimuksessa käytettiin runoanalyysiä muodon ja sisällön tasoilla. Analyysissä havaittiin tiettyjen keinojen toistuminen. Näitä olivat vanhahtavien ja erikoisten sanojen käyttö tietynlaisen tunnelman luomiseksi, sekä epätavallisen sanajärjestyksen ja keskiaikaisen teitittelymuodon hyödyntäminen. Lisäksi sanoja tai nimiä oli lyhennetty jokaisessa laulussa, jotta säkeiden pituus sopisi melodiaan paremmin. Riimikaavat olivat pääosin samoja eri kielten välillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Analyysissä keskityttiin enimmäkseen eroihin eri versioiden välillä, mutta teksteillä oli silti paljon yhteistä. Yksi-yhteen vastaavuutta on käytännössä mahdotonta saavuttaa, joten eroja löytyy aina. Laulukääntäminen onkin oma taiteenlajinsa, mikäli kääntäjä haluaa tasapainottaa sanauskollisuuden melodian säilyttämisen kanssa

Hybrid Play Experience and Design in Tabletop Gaming

Arjen digitalisoituessa ja verkkomedioiden hallitessa monia elämänalueita, lautapelaamisen kaltainen materiaaliseen kokemusmaailmaan pohjautuva vapaa-ajan kulttuuri elää suurinta kukoistuskauttaan. Modernit lautapelit ovat vain yksi osa laajempaa ”pöytäpelaamisen” renessanssia, sillä myös pöytäroolipelit ja miniatyyripelit ovat nyt suositumpia kuin koskaan. Vaikka pöytäpeliharrastajat tyypillisesti korostavat pelien käsinkosketeltavuutta ja niiden tarjoamaa välitöntä, digitaalisuudesta vapaata sosiaalisuuta keskeisinä pelinautinnon lähteinä, harrastus on monella tapaa kytköksissä viimeaikaisiin teknokulttuurisiin kehityskulkuihin. Erityisesti viimeinen vuosikymmen on ollut fyysisten ja digitaalisten kokemusten välisten rajojen hämärtymisen aikaa pelaamisessa ja vapaa-ajanvietossa, mutta myös laajemmin länsimaisessa kulttuurissa. Arkiaskareiden ja sosiaalisen kanssakäymisen siirtyminen monelta osin netin digitaalisille alustoille on muovannut monella tapaa ihmisten vapaa-ajankokemuksia, sekä elämää ylipäätään. Pöytäpeliharrastajien sekoittaessa fyysisiä ja digitaalisia käytänteitä leikillisessä vuorovaikutuksessa pelikulttuurin sisältöjen kanssa syntyy monenlaisia hybridipelaamisen muotoja. Niissä erilaiset fyysisen ja digitaalisen välisellä janalla sijaitsevat aineelliset ja aineettomat kokemukset yhdistyvät laajemmiksi kokonaisuuksiksi, mikä on verkottuneessa yhteiskunnassa tyypillistä. Tämä artikkeliväitöskirja on pelitutkimuksen alalle sijoittuva laadullisiin menetelmiin pohjautuva eksploratiivinen tutkimus. Työn monimenetelmällinen lähestymistapa on joustava yhdistelmä yhteiskuntatieteellisiä ja design-tutkimuksen menetelmiä, jota tukee toisiaan täydentävien (ja joskus myös haastavien) teorioiden pohjalta rakennettu teoreettinen viitekehys, jonka keskeisimpiä lähteitä pelitutkimuksen lisäksi ovat mediatutkimus, kuluttajatutkimus ja vapaa-aikatutkimus. Työ koostuu neljästä tutkimusartikkelista, joissa hybridipelikokemuksia ja niiden suunnittelua lautapelikulttuurin puitteissa tarkastellaan tämän laaja-alaisen ja monikulmaisen viitekehyksen valossa. Työ painottuu suurelta osin (lauta)pelikokemuksia tarkastelevaan perustutkimukseen, jonka tavoitteena oli ymmärtää digitaalisen teknologian ja verkkomedian käyttötapojen merkityksiä modernissa pöytäpeliharrastuksessa. Toisaalta työ tarkastelee sosiokulttuurisessa ympäristössä tapahtuvien muutosten vaikutuksia (pöytä)peliharrastukseen tänä kriittisenä ajanjaksona. Perustutkimuksellisesta luonteesta huolimatta työssä on vahva tulevaisuuteen suuntautunut designetnografinen eetos, koska tavoitteena oli tuottaa tietoa ja inspiraatiota tulevaisuuden hybridikokemusten suunnittelua varten. Työssäni olen asemoinut hybridipelaamisen laajempaan kulttuuriseen ja esteettiseen ”jälkidigitaalisuuden” -viitekehykseen, joka viittaa aikaan digitalisoitumisen jo tapahduttua, kun teknologian sijaan niiden mahdollistamat sisällöt ovat nousseet huomion keskipisteeksi. Ymmärrän hybridipelaamisen ajallisena ilmiönä, joka kuva nykyistä aikakautta, jonka määrittäviä tekijöitä ovat kiihtyvä mediakonvergenssi, analogisten ja digitaalisten teknologioiden sulautuminen, sekä näiden seurauksena syntyvät esteettiset ja affektiiviset kokemukset. Tarkastelen ilmiötä sekä teoreettisesta että käytännöllisestä näkökulmasta, esitellen joukon hybridilautapelisuunnittelun kannalta keskeisiä suunnitteluperiaatteita. Toisaalta tuon esiin näkemyksen, että hybridipelit ja hybridipelaaminen ovat pikemmin kokemuksellisia kuin teknologisia kategorioita. Työn tulokset havainnollistavat kuinka fyysiset ja digitaaliset pöytäpeliharrastuksen osaset muodostavat laajempia kokemuksellisia kokonaisuuksia, joiden myötä merkityksellisten pöytäpelikokemusten synty ei ole rajattu vain pelin pelaamiseen. Tähän liittyen väitän, että verkkomediassa tapahtuvan sosiokulttuurisen vuorovaikutuksen seurauksena muodostuvat laajentuneet hybridipelikokemukset osaltaan edistävät lautapelaamisen aineellisen ja aineettoman kulttuurin maailmanlaajuista leviämistä. Haastan näin pelitutkimuksessa tyypillisen näkökulman, joka painottaa pelitilanteen merkitystä suhteessa pelaamisen laajempaan kontekstiin. Tässä mielessä työ painottaa pöytäpelaamisen hybridissä mediaympäristössä tapahtuvaa sosiomateriaalista vuorovaikutusta (laajentuneiden) hybridipelikokemusten lähteenä. Lisäksi työssä tarkastellaan tämän ympäristön tarjoaman suunnitteluavaruuden mahdollisuuksia hybridipelisuunnittelun kannalta. Loppujen lopuksi tässä väitöskirjassa tarkasteltu pöytäpeliharrastus on vain yksi esimerkki jälkidigitaalisten kehityskulkujen vaikutuksista nykykulttuuriin. Työssä tehdyt havainnot ovat toivon mukaan sovellettavissa laajemminkin peleihin ja vapaa-aikaan liittyvien hybridikokemusten ymmärtämiseksi, mutta miksei myös laajemminkin nykyaikaisen verkottuneen mediakulttuurin ymmärtämiseksi.In times of ubiquitous digitality and pervasive media networks, a materially grounded leisure culture of contemporary tabletop gaming is flourishing. This includes the play and culture of modern board games, tabletop role-playing games, and miniature games. While tabletop gamers often herald tangible aesthetics and co-located face to face sociality among the key pleasures of this form of leisure, the tabletop gaming hobby is in many ways shaped by recent techno–cultural developments. Especially, the past decade has been a period of blurring boundaries between physical and digital experiences in games and leisure, but also more broadly in the contempary West. Everyday practices and social interaction are engaged increasingly through online platforms, shaping the ways in which people experience leisure and life in general. The blending of physical and digital elements in contemporary tabletop gaming practices results in patterns of hybrid play which collate together a variety of tangible and intangible experiences on the physical–digital continuum, characterizing everyday life in the networked society. This dissertation is an exploratory study, situated in the interdisciplinary field of game studies, with a diverse array of methods and theoretical perspectives. The multi-method approach used in the work is a flexible combination of social– scientific and design research methods. It is supported by a collection of synergistic theories drawn from several related fields, including game studies, media studies, consumer culture studies, and leisure studies. A combination of diverse theoretical perspectives throughout the four articles of the dissertation allows for a comprehensive, multi-angle exploration of hybrid play experiences and design in contemporary tabletop gaming. The work largely relies on fundamental research on (tabletop game) player experiences. The intention of this was to create understanding on the roles of digital technology and online media practices in contemporary tabletop gaming leisure. Understanding the changing environment of (tabletop game) play in this critical period is among the central goals of this work. However, the study was conducted with a future-oriented design ethnographical ethos, wherein the exploration was carried out to inform and inspire the design of future hybrid play solutions. As a result, I have contextualized hybrid play to a wider aesthetic and cultural “postix digital” paradigm, referring to the way that content has taken the central stage in culture after digital technology has become an inseparable part of everyday life. I see hybrid play as a temporal phenomenon describing this critical period of converging media and the fusing of analog and digital technologies, and the resulting affective and aesthetic experiences. I investigate the matter from both theoretical and practical perspectives, proposing a set of core principles for hybrid boardgame design, while promoting an understanding of hybrid games and hybrid play as experiential, rather than technological categories. The results illustrate how experiential assemblages of physical and digital elements in tabletop gaming open an environment for meaningful tabletop gaming experiences beyond the act of playing the game, and how both the material and immaterial cultures of tabletop gaming spread on a global scale through sociocultural hybrid play engagements in networked media. By promoting this approach, I challenge a common approach in games research which emphasizes the gameplay situation over contextual game experiences. In this, the work highlights sociomaterial interactions in the hybrid media ecosystem of tabletop gaming as a source for hybrid play experiences, and further earmarks key opportunities in the resulting hybrid play design space of tabletop games. Finally, the focus on tabletop gaming in the dissertation is merely an example of postdigital developments in contemporary culture, and the observations made in the work hopefully have wider implications for understanding the entanglements of physical and digital in gaming and leisure experiences, but also more broadly in contemporary networked media cultures

Muistisodasta sovintoon? : Volynian joukkomurhat Puolan ja Ukrainan muistin politiikassa Venäjän hyökkäyssodan jälkeen

Venäjän 24.2.2022 aloittaman hyökkäyssodan myötä toisen maailmansodan aikaiset joukkomurhat nousivat Puolan ja Ukrainan poliittisen keskustelun aiheeksi. Ukrainan kapinallisarmeija surmasi vuosina 1943–1945 Puolan Volynian ja Itä-Galitsian alueella kymmeniä tuhansia siviilejä ajanjaksona, jota on sittemmin kutsuttu Volynian joukkomurhiksi. Tapahtumien jälkeen seurasi pitkä ajanjakso, jolloin Puola ja Ukraina eivät käyneet vuoropuhelua tapahtumista. Vuoropuhelu alkoi vasta 2000-luvulla, vuosikymmen Puolan kommunististen järjestelmän romahtamisen ja Ukrainan itsenäistymisen jälkeen. Tässä tutkielmassa analysoidaan Puolan ja Ukrainan Volynian joukkomurhiin liittyvää muistin politiikkaa. Analyysissa arvioidaan maissa harjoitettua muodollista muistamista, eli valtionjohtajien ja poliitikkojen harjoittamaa muistin politiikkaa. Tarkoituksena on ensin selvittää, millaista muodollista muistamista kummassakin valtiossa on harjoitettu ja sen jälkeen arvioida, missä määrin toiminta vastaa ennen vuotta 2022 harjoitettua muistin politiikkaa. Oma paikkansa tutkielmassa on myös Puolan ja Ukrainan välisen sovintoprosessin arvioinnille tehtyjen löydösten perusteella. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu Jennifer Lindin luomaan kehikkoon siitä, mitä kaikkea muodollinen muistaminen pitää sisällään. Näin ollen tutkielmassa pyritään havaitsemaan valtionjohtajien ja poliitikkojen Volynian tapahtumiin liittyviä lausuntoja ja kannanottoja, Volyniaan liittyvän muistin institutionalisoimista osaksi valtion lakeja ja politiikkaa, oikeudenkäyntejä, muistamisen symboleita, kuten kansallisia monumentteja ja muistopäiviä sekä muistamisen sisällyttämistä osaksi koulujen historian opetusta. Aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta hyödynnetään analyysin apuna ja valtioiden välisen sovintoprosessin arvioimisessa. Analyysissa havaitaan, että Lindin määrittelemistä muodollista muistamista kuvaavista toimista neljää on esiintynyt Puolan ja Ukrainan Volynian joukkomurhiin liittyvässä muistin politiikassa. Nämä ovat valtionjohtajien ja poliitikkojen lausunnot ja kannanotot, institutionalisoiminen osaksi lakeja ja politiikkaa, muistamisen symbolit ja institutionalisoiminen osaksi historian opetusta. Jatkuvuutta ennen vuotta 2022 harjoitettuun muistin politiikkaan edustaa muun muassa Puolan suhtautuminen Ukrainalaisten nationalistien järjestöön ja sen johtajaan Stepan Banderaan sekä Ukrainan kapinallisarmeijaan. Ukrainassa puolestaan kyseiset kolme nähdään vaihtelevasti maan itsenäisyyden symboleina, joiden suosio on maan muistin politiikassa kasvanut aina Venäjän aggression myötä. Jatkuvuutta edustaa myös maiden asemoituminen muistipoliittisessa kentässä, jossa Puola on aktiivisempi ja Ukraina puolestaan reaktiivisempi osapuoli. Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen voitiin havaita joitakin eroja maiden muistin politiikassa suhteessa aikaan ennen sotaa. Yksi keskeinen ero oli Ukrainan mahdollisen Euroopan unionin jäsenyyden sitominen Volynian joukkomurhiin liittyvien kysymysten ratkaisuun. Lisäksi sodan voidaan katsoa ainakin joiltakin osin edistäneen Puolan ja Ukrainan välistä sovintoprosessia. Edistysaskeleita ovat esimerkiksi Puolan presidentti Andrzej Dudan ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin yhteinen esiintyminen muistotilaisuudessa sekä Volynian joukkohautojen ekshumaatioista saavutettu yhteisymmärrys. Johtopäätöksenä kuitenkin todetaan, että sovintoon maiden välillä on vielä pitkä matka. Ongelmallista sen kannalta on muun muassa Ukrainan kapinallisarmeijan korostunut ja institutionalisoitu asema Ukrainassa sekä muut erimielisyydet, jotka yhteisen totuuden löytämisen väliin voivat tulla